Syyskuun seitsemäntenä vuonna 1968
olin koko päivän linturetkellä. Aamupuolen vietin Halikonlahdella
yhdeksään asti, Ilmusmäellä kolmiomittaustornissa ja ympäristössä
sitten ajan iltakahteen asti. Päivä oli lämmin, aurinkoinen ja
itätuulinen, vain vähän ohutta yläpilveä.
Kaksi lapinkirvistä mielestäni
äänestä tunnistin Halikonlahden altaiden niityltä. Kaksi kurkea
muutti heti aamulla vain parinkymmenen metrin korkeudella lahden yli
lounaaseen. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin neljä suosirriä,
kaksi valkovikloa ja yhden mustaviklon. Altaiden lietteen reunassa
näkyi jälleen yksi luhtahuitti ja sen seurassa luhtakana.
Lintuvuoren Jari oli myös paikalla ja hänen kanssaan fillaroimme
sitten Ilmusmäelle.
Ilmusmäen tornille tultuamme heti
ensimmäiseksi yli muutti ruskosuohaukka lounaaseen ja minuutin sen
jälkeen pähkinähakki tornin vierestä itään. Tuulihaukan
huomasimme kolmesti ja määrittämättä jääneen pikkufalcon
kahdesti. Varpushaukkoja muutti kaksi ja hiirihaukka näkyi noiden
lisäksi kaartelemassa korkealla, muutolla sekin.
Kahdeksantena päivänä tein
Halikonlahdelle vain tunnin pikakäynnin Joensuun puistotien kautta.
Aamun lehtilenkillä olin huomannut muuttavan rantasipin, lahdella
oli ainakin kolme suosirriä eilisistä, samoin tutut kaksi
valkovikloa. Huittikin kuului ruoikosta kolmosaltaan lietteen
laidasta. Ruokokerttunen näkyi vielä altaiden ruoikossa,
ruskosuohaukka kierteli ympäri lahtea, tuulihaukka saalisteli
Vuohensaarentien varressa. Joensuun puistossa kuikutti palokärki.
Sää oli viilentynyt viiteentoista
asteeseen, pilvet peittäneet taivaan kokonaan ja tuuli tuntui
puuskaiselta. Syksy tuntui tulleen.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.