( hakkeja näkee lentävän usein metsän sisälläkin, merellä ne nousevat korkeuksiin )
Syyskuussa 1968 ehdin taas
linturetkelle kolmantena päivänä. Iltapäivällä Mäki-Reinikan
Lassen autokyydillä lähdimme Ilmusmäen kolmiomittaustornille
katsomaan näkyisikö muuttoa. Helteistä oli, pilviä tuskin
lainkaan, tuuli itäkaakosta ja näkyvyys kohtalainen jollei hyvä.
Meitä suosi onni, pähkinähakkeja
näkyi vaelluksella kohti itää runsaassa tunnissa kuusi ryhmää,
yhteensä 33 lintua. Ne muuttivat kaikki aika läheltä ja yleensä
matalalla puiden latvojen yläpuolella. Petolinnut olivat vaisumpia,
yksi varpushaukka näyttäytyi ja Lasse löysi tarkoilla silmillään
yhden ison pedon jolla oli veltohko siivenlyönti, mahdollisesti
mehiläishaukan. Lasse oli porukastamme ehdottomasti tarkkasilmäisin,
hän yleensä löysi linnut joita me muut sitten parhaamme mukaan tunnistimme.
Kurkiparvi jäi kaikesta huolimatta pelkän kuulohavainnon varaan,
samoin ohilentänyt hemppo. Kulorastaita lensi itään kaksi,
yksitellen.
Pistäydyimme vielä Halikonlahdella,
siellä oli paikallisina petolintuina tuulihaukka sekä
ruskosuohaukkapari, koiras ja naaras. Harmaahaikara pudottautui
Salonjokisuun ruoikkoon. Kävimme vielä Viurilan kartanon puistossa,
närhiä oli siellä kymmenisen yksilöä terhoja keräämässä
mutta hakkia emme sieltä löytäneet, Lasse olisi ottanut
sellaisesta mieluusti kuvan.
Neljäntenä päivänä kävin
Halikonlahdella jo aamupuolella. Lämmintä oli edelleen, auringossa
jopa hikistä. Itäkaakkoinen virtaus jatkui. Niittykirviset ja
metsäkirviset tunnistin äänen mukaan ja myös mielestäni viitisen
lapinkirvistä. Nuolihaukka ja joku tunnistamatta jäänyt pikkufalco
kaartelivat altaiden yllä. Kahden ruskosuohaukan lisäksi lahdella
kierteli myös sinisuohaukkanaaras.
Ruokokerttunen varoitteli vielä
altaiden ryteikössä, altaiden lietteellä oli kymmenen suosirrin
seurana pikkusirri ja viitisen lapinsirriä. Rantasipi oli myös
kolmosaltaan lietteellä ja musta- sekä valkovikloja kumpiakin pari
kolme. Sorsista olen merkinnyt muistiin vain kolmosaltaan haapanan ja
jouhisorsan.
Kuuden kurjen parvi muutti lahden yli
kaakkoon vähän yli kymmenen aikaan ja palatessani kotiin
Mököistenmäessä äänteli rautiainen.
***
( kauniina päivinä kurjet jäävät usein ääniksi taivaalle ainakin syksyisillä sieniretkillä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.