5.9.2018

Viisi vuosikymmentä sitten LXXX



( hakkeja näkee lentävän usein metsän sisälläkin, merellä ne nousevat korkeuksiin )


Syyskuussa 1968 ehdin taas linturetkelle kolmantena päivänä. Iltapäivällä Mäki-Reinikan Lassen autokyydillä lähdimme Ilmusmäen kolmiomittaustornille katsomaan näkyisikö muuttoa. Helteistä oli, pilviä tuskin lainkaan, tuuli itäkaakosta ja näkyvyys kohtalainen jollei hyvä.

Meitä suosi onni, pähkinähakkeja näkyi vaelluksella kohti itää runsaassa tunnissa kuusi ryhmää, yhteensä 33 lintua. Ne muuttivat kaikki aika läheltä ja yleensä matalalla puiden latvojen yläpuolella. Petolinnut olivat vaisumpia, yksi varpushaukka näyttäytyi ja Lasse löysi tarkoilla silmillään yhden ison pedon jolla oli veltohko siivenlyönti, mahdollisesti mehiläishaukan. Lasse oli porukastamme ehdottomasti tarkkasilmäisin, hän yleensä löysi linnut joita me muut sitten parhaamme mukaan tunnistimme. Kurkiparvi jäi kaikesta huolimatta pelkän kuulohavainnon varaan, samoin ohilentänyt hemppo. Kulorastaita lensi itään kaksi, yksitellen.

Pistäydyimme vielä Halikonlahdella, siellä oli paikallisina petolintuina tuulihaukka sekä ruskosuohaukkapari, koiras ja naaras. Harmaahaikara pudottautui Salonjokisuun ruoikkoon. Kävimme vielä Viurilan kartanon puistossa, närhiä oli siellä kymmenisen yksilöä terhoja keräämässä mutta hakkia emme sieltä löytäneet, Lasse olisi ottanut sellaisesta mieluusti kuvan.

Neljäntenä päivänä kävin Halikonlahdella jo aamupuolella. Lämmintä oli edelleen, auringossa jopa hikistä. Itäkaakkoinen virtaus jatkui. Niittykirviset ja metsäkirviset tunnistin äänen mukaan ja myös mielestäni viitisen lapinkirvistä. Nuolihaukka ja joku tunnistamatta jäänyt pikkufalco kaartelivat altaiden yllä. Kahden ruskosuohaukan lisäksi lahdella kierteli myös sinisuohaukkanaaras.

Ruokokerttunen varoitteli vielä altaiden ryteikössä, altaiden lietteellä oli kymmenen suosirrin seurana pikkusirri ja viitisen lapinsirriä. Rantasipi oli myös kolmosaltaan lietteellä ja musta- sekä valkovikloja kumpiakin pari kolme. Sorsista olen merkinnyt muistiin vain kolmosaltaan haapanan ja jouhisorsan.

Kuuden kurjen parvi muutti lahden yli kaakkoon vähän yli kymmenen aikaan ja palatessani kotiin Mököistenmäessä äänteli rautiainen.


***


( kauniina päivinä kurjet jäävät usein ääniksi taivaalle ainakin syksyisillä sieniretkillä )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.