( hömötiaisten vaellusaikaa tämä syyskuu )
Vuonna 1988 syyskuun neljäntenä
kävimme perheporukalla Kiikalassa sienimetsällä. Päivä oli
koleahko ja pilvinen, justiinsa sieniretkelle sopiva. Aamusella
varpushaukka kävi nappaamassa saaliin pihan kulmalta ja vähän
myöhemmin yli muutti yhdentoista kurjen parvi.
Varesjokinotkon maisemiin saavuimme
ensiksi. Neljän varpushaukan parvi kaarteli metsän yllä,
vihervarpusia ja peippoja muutteli yli pikkuporukoissa. Korppi lensi
yli, pari närheä näyttäytyi, palokärki ei malttanut olla hiljaa.
Tiaisparvia kulki kuusikossa mukanaan hippiäisiä ja puukiipijä.
Hyyppärän pönttöalueella käväisimme
seuraavaksi puhdistamassa kesäpesät pois. Käpytikka ja korppi
näyttäytyivät siellä. Varesjärven ja Johdesuon ympäristössä
oli edelleen tiaisia, peipot ja vihervarpuset pysähtyneet
ruokailemaan. Käpytikka ja korppi esittäytyivät sielläkin.
Helsingin seudulla olisi satanut mutta
meidän retkellämme pysytteli pilvipouta koko ajan. Tienvarresta
huomasin kaksi supikoiraa, neljä oravaa ja yhden jäniksen autojen
yliajamina.
( korppi ja saalis )
Seuraavana yönä ja aamuna satoi.
Päivällä lämpö jäi neljääntoista asteeseen, taivas täysin
pilveen ja ajoittaisia kuurosateita kulki yli luoteistuulen mukana.
Iltapäivällä kävin Espoon Iso-Huopalahdella reippaista
sadekuuroista piittaamatta. Heinäsorsia, taveja ja haapanoita oli
paikallisina lahdella. Sateista huolimatta petolintuja näkyi,
hiirihaukka lensi lahden yli koilliseen, sinisuohaukkoja oli
paikallisina kaksi ja kolmas muutti vielä yli. Niiden lisäksi
paikalla oli myös nuori suohaukka joka seilasi jätemäkeä ja
rantoja edestakaisin ja välillä lepäili avomaalla. Seurasin sitä
pitkään runsaan sadan metrin päästä ja kyllä lopulta oli
uskottava että se oli niittysuohaukka. Edellisen samanlajisen olin
nähnyt juuri pari päivää aiemmin.
Olihan siellä tietysti muutakin,
fasaaneja kolmisenkymmentä joten Miska-koiralla riitti jahdattavaa.
Valkoviklo lensi lahden yli, kalalokkeja kuutisenkymmentä.
Lapinkirvisiä jätemäen laella oli tusinan verran,
mustapääkerttukoiras, rautiainen, pari harmaasieppoa, toistakymmentä
pensas- ja kivitaskua, pajulintuja, västäräkkejä ja kottaraisia
kymmeniä ja tiklejä vielä niitäkin enemmän. Tervapääskyjäkin
riitti koleudesta huolimatta vielä viitisen lintua taivaalle.
***
( sisu siinäkin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.