Kesäkuussa kävimme Seijan ja Suvin kanssa Ähtärissä katsomassa Suomeen tulleita pandoja. Kun Seijalla oli taas lomaviikko eikä mustikoitakaan metsässä juuri poimittavaksi ole, innostuimme jatkamaan karhuteemalla ja lähdimme bongaamaan lisää niitä.
Ranualta löytyy jääkarhuja ja sinnehän sitten ajoimme Vantaalta. Tulimme perille iltasella ja majapaikassa ilmoittautumisen jälkeen teimme vielä pienen parin tunnin iltakävelyn Ranuajärven rantamaisemissa, lopetimme sen käytyämme kunnantalon taakse rämeen reunaan rakennetulla lintutornilla, majapaikkamme oli siinä tuntumassa. Järven sorsista useimmat olivat tornin edessä.
Seuraavana aamuna kävimme sitten bongaamassa jääkarhut. Olin joskus vuosia sitten käynyt Suvin kanssa paikalla ja silloin ainoa jääkarhu oli vain kuorsannut itsekseen kaukana aitauksensa perukoilla. Nyt oli viileämpää ja eläimet sen myötä vilkkaampia. Pääasiassa emo kuitenkin yritti keksiä miten saisi häkistä ulos johtavan oven auki, muuta kuvatakseen piti odottaa hyvän aikaa...
Meidän ruskeita karhujamme löytyi paitsi kesäkuussa Ähtäristä, myös tuolta Ranualta. Ranuan tilat olivat niille väljemmät joten voi hyvin havainnollisesti seurata sitä kuinka tuon kokoiset pedot katoavat maastoon.
Karhuteemalla piti seuraavaksi vierailla myös Kuusamossa. Ensiksi kävimme tietysti sen perinteisen Karhunkierroksen alkupisteessä Oulangan kansallispuiston opastuskeskuksessa ja ruokailun jälkeen myös muutaman kilometrin kierroksella Kiutakönkäällä ja muillakin aiemmin tutuiksi tulleilla alkupään metsäpoluilla. Yöpymään menimme Rukalle.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten kohti Kuusamon keskustaa. Karhuteemaan kuului tietysti käynti matkailukeskus Karhuntassussa, siellä on pysyvästi Hannu Hautalan teemanäyttely Hannun jäljillä ja tällä kertaa myös maalauksia ja yksi veistoskin aiheesta Karhun jälki. Maalarit olivat pääasiassa olleet naisia joten kovin tuttua symboliikkaa oli tauluissa tavattavissa. Pieni osa oli turvautunut kojuista otettuihin karhukuviin. Me emme kojussa käyneet, se olisi varmaan vaatinut koko päivän pimeästä pimeään. Toisena vaihtuvana näyttelynä tilassa oli tällä kertaa kuusamolaisen Jarmo Markkasen Koillismaa -luontokuvanäyttely. Karhun jälki -näyttelyssä oli myös yksi karhun itsensä maalaama taulu, maalarina Juuso -karhu joka asuu Kuusamon Suurpetokeskuksessa Kajaanintien eteläpäässä. Koska se oli sopivasti kotimatkan varrella, suuntasimme seuraavaksi tapaamaan taiteilijaa itseään.
Paikalle saavuimme puolilta päivin. Siellä olikin sitten koko joukko hyvin esiintymishaluisia karhuja, osa orpoina sinne tuotuja, osa siellä syntyneitä kuten mainittu Juusokin. Taiteilija oli laiskin paikalla olleista, vähän poispilatun diivan oloinen, tyytyi vain makailemaan ja potkaisemaan välillä vieressä roikkunutta kuorma-autonrengasta. Ateljeen työpöytä oli kyllä odottamassa mahdollista inspiraatiota. Taiteilijan äiti ja muutkin paikalla olevat naaraskarhut olivat innostuneempia viihdyttäjiä ja kannustivat jälkikasvuakin linssiluteen uralle.
Käynnin jälkeen lähdimme sitten takaisin kohti Vantaata, tällä kertaa suunnilleen suorinta tietä Kajaanin ja sitten viitostien kautta Lahteen ja perille. Lintuja retkellä katselimme ihan ilman mitään bongauspaineita eikä niitä kovin paljon sitten näkynytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.