Vuosaaressa sataman takana asusteli kyhmyjoutsenperhe viettäen rauhallista arkea.
Emo purjehti ohitseni perässään kolme poikasta, yksi taisi ratsastaa selässäkin.
Yllättäen saaren takaa ilmestyi perheonnesta mielensä pahoittanut laulujoutsenkoiras.
Se suuntasi suoraan kohti perhettä, joka sattumalta oli juuri kohdallani,
laitti laskutelineet eteen
valitsi kohteensa
ja kävi oikopäätä perheen kimppuun.
Kyhmärikoiras väisti sitä mutta naaras auttoi takaa
ja hyökkääjän uho alkoi kanavoitua sekalaiseen sekoiluun. Emolla oli selässään poikanen
ja kolme muuta olivat lähteneet heti hyökkäyksen alettua uimaan sivummalle.
Laularin sekavat touhut jatkuivat, luulin että se olisi saanut jotakin perheestä kiinni, mutta ei sillä mitään uhria näkynyt olevan.
Aikansa räyhättyään se kasasi itsensä ja siirtyi vahtimaan kyhmäriperhettä,
katse suunnattuna poikasiin
mutta kyhmärikoiras pysytteli muun perheen ja hyökkääjän välissä kun
emo johdatteli jälkikasvua kohti seuraavan saaren suojaa
hyökkääjän jäädessä juhlimaan voittoaan.
Kävimme seuraavana päivänä (lauantai) paikalla toteamassa että laularikoiras nökötti edelleen paikalla, istui kivellä vahtien naapurisaarta, minkä takana kyhmäriperhe piti omaa tonttiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.