Lintuja vihoistani LXXVII

( tavin poikaset ovat jo tämän kokoisia tähän aikaan )

Vuonna 1988 jatkui lähiretkeily Länsi-Vantaalla. Hellettä riitti, yhdentenätoista päivänä tein parin tunnin iltapäiväkävelyn Martinlaakson lähimaisemissa. Raappavuoren punakylkirastaan pesässä poikaset olivat vielä kotonaan, peipolla lennossa. Mustapääkerttu lauloi Raappavuoren reunassa.

Kahdentenatoista päivänä tein samanpituisen pyöräkierroksen Petikon länsiosiin Friimetsään. Etelälaidasta vastaani tuli laulurastaan maastopoikue, samalla paikalla oli pari päivää aiemmin emo varoitellut. Nyt sain yhden poikasista kiinni ja renkaisiin. Pyyllä oli lentopoikue myös jousiammuntaradan takaisessa metsässä, samoin hömötiaisilla. Paras havainto oli varoitteleva pohjansirkku metsän länsiosassa kuusikkoisella rämelaikulla, olisi varmaan kannattanut käydä sielläkin aikaisemmin. Kakolanmäellä kävin katsomassa mitä rautiaisenpesälle kuuluu, huonoahan sinne, tuhottu oli. Läheisen Pikkujärven rantaniityllä varoitteli töyhtöhyyppä ja huomasinkin yhden sen poikasista, se sai renkaan. Pensastaskulla oli lentopoikaset, pikkulepinkäinen varoitteli. Hellettä oli koko päivän, illalla pilvistyi ja hämärän aikaan alkoi sataa.

( tällaisen kanssa juoksukilpailuun )

Kolmastoista päivä kävin edelleen Petikon metsässä, nyt Pyymosan tien itäpuolen metsässä. Kovin paljon oli jo lentopoikueita ja metsä muuten hiljenemässä, tien alkupäässä kyllä lauloi vielä mustapääkerttu. Peltojen yllä kaarteli hiirihaukka, itse pellolla hätäili töyhtöhyyppä jolla näin ainakin yhden poikasen, se onnistui piiloutumaan viljapeltoon joten en lähtenyt sen perään.

Hermaskärinkallionkin alapuolella lauloi vielä mustapääkerttu, pyy nousi maasta mäen itäpuolen notkosta. Varpushaukkakoiras etsi saalista peltojen laidassa, ilmeisesti silläkin oli pesänsä lähistöllä. Hermaskärinkallion itäpuolella huomasin myös jälleen näädän, se liikkui maassa ei kaukanakaan tiestä, ilmeisesti etsien sen ympärillä varoittelevien lintujen pesiä tai poikasia vähän kuin miekin. Jos se olisi ollut Petikon etumetsässä minne itse viimeksi saavuin, se olisi ehkä löytänyt pyyemon ja sen yhdeksän poikasta.

Neljännentoista päivän aamulla kello viiden aikaan käväisin pikaisesti Vehkalammin laidalla ja onnistuin nappaamaan kiinni yhden tavin maastopoikasen, jonka tietysti myös rengastin. Kaksi naarasta poikasineen oli lammen reunaojassa, samoin kuuden heinäsorsan sulkimisryhmä ja pikkutylli varoitteli kuivuneella lammella. Töyhtöhyyppä ja rantasipi olivat myös siirtyneet ojan reunaan varoittelemaan.

Hellekausi jatkui mutta miulla oli tiedossa kiirettä viikonlopuksi, piti mennä naimisiin...

***