Toukokuun 1968 lopulla koulu alkoi olla
lopuillaan mutta tilalle tuli taas muuta työtä, perheellä oli taas
maata vuokrattuna vanhalta kotipaikalta. Toukokuun viime päivinä
kävin lehtilenkin ja koulun välillä Halikonlahdella ja kartanoiden
ympäristössä. 24.5. kuulin ensimmäisen lehtokertun Viurilan
kartanon puistossa. Tuon jälkeen laji yleistyi nopeasti joka
puolella.
Seuraavana yönä Halikonlahdella
huuteli kevään ensimmäinen luhtahuitti. Pari päivää myöhemmin
27.5. Viurilanlahdella käydesäni huomasin siellä pikkusirrin.
Kesäkuun ensimmäisenä samalla lietteellä oli viiden meriharakan
parvi joka nousi muutolle itään.
Kesäkuun toisen päivän auringon
laskettua lähdin pyöräilemään karkoituksena kuunnella
mahdollisia yölaulajia. Muurlan kirkonkylässä lauloikin elämäni
ensimmäinen satakieli, ja kohta toinen Ylisjärven toisessa päässä
Muurlan Koskella. Siellä kävelin varovasti ihan laulavan linnun
viereen kuuntelemaan ja hämmästyin sitä voimaa mikä sen äänessä
oli. Kuuntelin sitä pitkään ja palatessani takaisin kotiin järven
länsipuolta olikin aamu jo sarastamassa ja Träskvikin vaiheilla
lauloi peukaloinen. Seuraavana päivänä olin Sirkkulassa
Toravuoren maisemissa ja huomasin vuoren kuusikkolehdossa pyyn.
Ilmusmäellä havaitsin kulorastaan.
Neljännen päivän retkellä
Toravuorella oli helteistä. Jo aamun lehtilenkillä olin kuullut
kevään ensimmäisen punavarpuseni. Mustapääkerttu lauloi vuoren
itälaidan lehdossa ja todella suuri yllätys oli mustapääkertun
laulua kuunnellessani sekaan tunkeva lyhyttavuinen ”kaakatus”
joka sai miut katsomaan taivaalle. Yläpuolellani lensi 200 lintua,
jotka äänen ja ulkonäön perusteella tunnistin valkoposkihanhiksi.
Sekin oli elämänpinna.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.