Neljä vuosikymmentä sitten XCVI

Kuudes kesäkuuta (1978) heräsin jo yhdeltä aamulla ja laskemaan lähdin järven etelärantoja taas ennen kolmea. Naurulokkeja alueella pesi kahdessa paikassa, toisessa noin 800 ja toisessa noin sata paria. Ruokokerttuset olivat runsaita, taivaanvuohiakin oli, muut lajit jäivät vähemmälle. Joenniskasta laskin vielä välin Saarelaan asti. Hirvi tuntui olevan samoilla sijoilla joka aamu, niin nytkin ja kaksi muuta näkyi itärannan puolellakin. Joku tikka paukutteli puuta Saarelan suunnalla. Ruokokerttusten, punavarpusten, taivaanvuohien, pajusirkkujen ja sen sellaisten parimäärät alkoivat saada muotonsa. Joku liro, metsäviklo ja punajalkaviklokin vielä löytyi. Myös rantavyöhykkeen pensaikoissa asuvista linnuista alkoi tulla selvä käsitys.

Palailin pitkin luhtaa kohti leiriä ja keräsin vielä lukuja ensin eteläluhdalta kunnanrajalle ja siitä sitten staijipaikalle. Kalasääski kävi onneaan koittamassa aamukuuden aikaan ja vartin yritettyään saikin melkoisen mötjäkkeen ylös järvestä lähtien viemään sitä itäkaakkoon. Närhi kierteli rantapuskia vaisuna ryöstöretkellään. Vähän ennen seitsemää järvelle tuli toinenkin sääksi ja sekin sai kohta kunnon kokoisen hauen jota lähti viemään länteen.

Teetauon jälkeen lähdin takaisin länteen kertaamaan vielä nuo leiriltä katsoen kaukaisimmat rannat. Punavarpuset ja pajusirkut näkyivät ja kuuluivat, satakieli varoitteli jo ja harakkapari kähmi tuomikon suojassa. Ennen yhtätoista järven ylle ilmaantui taas pari sääkseä kalastamaan.

Muutama räkättiparikin oli rantapuissa pesivinä. Läheistä peltoa kynnettiin ja viitisen kalalokkia peesasi kyntäjän perässä. Puoleen päivään mennessä olin saanut mielestäni kartoituksen kuntoon. Palailin taas aamuiseen taapaan eteläpuolta leirille. Eteläluhdalta keksin vielä uuden tukkasotkan pesän, yhdeksänmunaisen. Käpylintuparvi oli järven kaakkoiskulman mäntykankaalla.

Iltapuolen nukuin. Heräsin yhdentoista maissa katsomaan olisiko viisasta lähteä yökuuntelukierrokselle. Tuuli oli kuitenkin turhan kovaa joten päätin jatkaa unia.

Seitsemännen päivän aamuna kokoilin sitten varusteitani ja keräsin roskat, join teet ja seurasin siinä samalla käkinaarasta miten se etsi lintujen pesiä. Kalasääski kaarteli jonkin aikaa leirini yllä touhujani tarkkaillen. Lehtokurppa, liro ja metsäviklo soidintelivat, leirin lähellä oli myös peipon pesä.

Kurkistin staijipaikalta taas järvelle. Lähellä hömötiainen vei ruokaa ilmeisesti hautovalle puolisolleen. Etelärannan lokit olivat kovin hermostuneita, ehkä varis siellä oli ryöstöretkellä. Palokärki lensi lähtiessäni leirin yli. Salossa olin taas bussin tuomana iltapäivällä kahden aikoihin.

Siiinä ehtiessäni olin jo laskenut kartoitukseni tulokset. Rantalinnustoa oli Omenajärvellä sinä kesänä 28 lajin ja 318 parin verran, sen lisäksi ilmeisesti ruskosuohaukkakin josta näin vain sen naaraan kerran. Ylivoimainen ykkönen oli ruokokerttunen jonka parimääräksi sain 171. Pajusirkkujen parimäärä oli 26 ja taivaanvuohien 22. Punavarpusia oli 11 revirillä, pensaskerttuja ja keltavästäräkkejä kymmenellä. Töyhtöhyyppiä rantavyöhykkeelle sain yhdeksän paria, peltojen puolella niitä oli enemmän. Liroja oli kuusi paria, metsäviklopareja kaksi, samoin rantasipipareja. Huitteja huusi neljällä reviirillä. Peruslinnustosta pajulintuja oli seitsemällä reviirillä, lehtokerttuja viidellä. Pikkulepinkäisiä oli myös tullut jo viisi koirasta. Pesärosvoista variksien parimäärä oli neljä, harakoiden kolme. Yhden parin varaan jäi kiuru ( pelloilla tietysti lisää ), rautiainen, punajalkaviklo, pensastasku, mustarastas ja isokuovi. Rastaskerttunen taisi olla yksin reviirillään. Lehtokurppia oli kaksi paria, peippoja ja rytikerttusia samoin kaksi. Satakieliäkään ei ollut sen enempää.

Puutteita jäi. Niittykirvistä en huomannut ollenkaan eikä järvellä ollut tuona kesänä pesivää kurkeakaan, lajin vanhalla pesimäpaikalla oli nyt hieholauma laiduntamassa. Itse pidin tuota laskennan antamaa tulosta kohtuullisen hyvänä, suuria poikkeamia ylös tai alas ei juuri ollut. Vuotta aiemmin Virtasen Kimmo oli kiertänyt järven ympäri veneestä ruokokerttuset laskien ja saanut tulokseksi 48 paria. Ehkä se on verrannollinen saamaani tulokseen kun ottaa huomioon että veneestä havaitsee vain luhdan ulkoreunan reviirit jotka nekin hieman huonosti kun soudellessa istuu kovin matalalla komppaajaan verrattuna. Luhta on sentään aika leveä monin paikoin.

***