Viidennen päivän aamupuolen (5.6.-78)
kertasin eteläpuolen rantalinnuston kartoitusta. Lämpö nousi taas
hellelukemiin ja aamun jälkeen päätin käväistä päivällä
Varesjoen notkossa. Idänuunilintu lauloi vanhalla paikallaan
Pusanojan suulla, muuten ihan samalla paikalla on nytkin, neljä
vuosikymmentä myöhemmin, idänuunilintu, tuskin sama, tuskin edes
sukua mutta paikka vain vetoaa lajiin niin että aina joku sen
edustaja pysähtyy sille kesäänsä viettämään. Mustapääkerttuja
lauloi notkossa kolme, sirittäjiä kaksi. Metsäviklo hätäili myös
Pusanojan suulla. Pyy karkasi ryteikön suojasta ja puukiipijän
pesäkin löytyi.
Hiljaistahan notkossa oli jo
iltapäivään tullessa. Kanahaukkaemo tuli kyllä jo tielle asti
vastaan käkättämään pesältään. Kulorastas varoitteli
läheisellä mäntykankaalla ja toinen Nummenharjulla. Kiikalan
Härjänvatsan kohdalla oli fasaani jäänyt auton alle kantatiellä.
Vaisun oloinen mehiläishaukka saalisteli puiden lomassa
Laviavahanmäen laitametsässä, kaiketi revirilleen asettunut.
Käpylintuja liikehti eri puolilla kävelyreittiä viitisen
pikkuryhmää, ruokailivat männiköissä ja vaikuttivat muutenkin
isomman lajin edustajilta.
( tukkasotkan pesä )
Valokuvia notkon käynnillä otin aika
säästeliäästi, en juuri lähtenyt notkon pohjalle komppaamaan.
Vuotta aikaisemmin vietin viikon samoihin aikoihin notkossa, tällä
kertaa kevät oli edennyt pidemmälle. Koivut ja lepät olivat jo
kunnolla lehteytyneet, valkovuokot ja rentukat lakastumassa ja
saniaisten lehdet lähes kokonaan auki.
Illalla palattuani kurkistin vielä
Omenajärven selälle. Kaksi sääkseä kalasteli, toinen saikin
kalan mutta toinen joutui lähtemään idemmäs ilman saalista.
Hyyppä lensi etelään järven yli ja illalla samaan suuntaan kuului
lentävän kuovi.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.