Neljä vuosikymmentä sitten XCIX

Kesäkuu 1978 piti jatkuman osaltani Jurmon retkellä. Kävi vain niin että myöhästyin kolmannentoista päivän aamuna bussista jonka olisi pitänyt viedä miut ajoissa yhteysalukselle. Jopa takaa-ajoon innostuin mutta luovutin sitten Paimion silloisen motellin kohdalla ja palasin takaisin Saloon.

Huonosti näytti sujuvan kisaosuuteni, palasin päivällä Halikonlahdelle katsomaan mitä siellä oli. Olihan siellä tuttua lajistoa, heinätavipari, kolme telkkäpoikuetta, liejukanojakin niin että arvioin kolmosaltaan pesimäkannaksi peräti kolme paria. Kahlaajista töyhtöhyypät, pikkutylli, rantasipi ja yhtä vaille kaikki punajalkaviklot olivat pesiviä, suokukot, kuovit ja se yksi punajalka muuttajia. Kalatiiraparikin hätäili pesivän parin tapaan.

Kaikkein erikoisin lintu lenteli kuitenkin kolmosaltaan pohjoispäässä koko iltapäivän ja illankin kun palasin kameran kanssa sitä kuvaamaan. Se oli vähän kuin mustatiira, mustempi vain kropasta ja sen siipien yläpinnan etureuna oli ihan valkea, siiven alapinnat taas mustat itse siipisulkia lukuun ottamatta. Yläperä ja pyrstö olivat valkeat, samoin alaperä. Pakkohan se oli määrittää valkosiipitiiraksi. Mustahkossa ruumiissa oli muutama vaaleampi höyhen kai alkavan sulkasadon merkkinä.

Seuraavana aamuna soitin tiirasta Virtasen Kimmolle, Lähteenojan Jarille ja Karhun Heikille ja vietin itsekin kahdeksan tuntia lahdella lähinnä Kimmon kanssa. Hänpä oli nähnyt sen tiiran jo eilisiltana kahdeksan maissa altailla käydessään. Karhun Hessun hälyttämänä lahdella parveili koko joukko turkulaisia bongareita, mutta kuten usein käy, tiira oli jo ehtinyt lähteä. No, siitä mie sain sellaisen vuodarin ettei Seppo varmaan onnistu sitä paikkaamaan. Muuten lahdelta ei uusia lajeja löytynyt. Yksinäinen metsähanhi ja tuulihaukka olivat erikoisemmasta päästä, samoin jänkäsirriäinen ja vesipääsky, räyskä ja pari pikkulokkia. Pari luhtakerttustakin lauloi laiskasti Joensuun kartanonpuistossa.

Illalla lähdimme yölaulajakierrokselle Kimmon kanssa Salon- ja Halikonjokivarsia kuuntelemaan. Löytyi sieltäkin 12 uutta satakielireviiriä, kaksi kehrääjää, lehtopöllöpoikue, luhtakerttunen ja yksi pensassirkkalintukin, se miulle tosiaan vuodenpinna.

Viidentenätoista päivänäkin aloitin Halikonlahdelta, ei näkynyt enää tiiraa. Pari pikkulokkia saalisteli edelleen lahdella, kalasääskikin kävi ja rytikerttusia laskin kolme koirasta ja kaksi paria. Mustaviklo oli tullut lahdelle, samoin liro. Kaksi lapinsirriä soidinteli altaiden lietteellä, kaksi vesipääskyä ui kolmosaltaassa ja eilinen jänkäsirriäinen oli vielä paikalla. Illalla lähdimme Karhumäen Jussin kanssa huuhkajain etsintään eteläiseen Perniöön.

Strömman pesäpaikalla oli vain keväisiä käyntijälkiä, Viikinkivuorikin oli aution oloinen. Sahajärven läheltä etsittiin poikasia, turhaan. Yksi huuhkaja huhuili koko illan parin kilometrin päässä, siirtyi vähitellen lähemmäs meitä. Yllättäen myös tyhjäksi tuomitulta Vorkasovuorelta kuului pari kertaa kymmenkunnan huhuilun sarja. Vähän heikoksi jäi tulos huuhkajilla täälläkin. Kehrääjiä sen sijaan kuului illan pimetessä kaikkiaan seitsemän, yksi lisää sitten vielä Salostakin.

Miulla oli kiire Saloon koska seuraavana aamuna piti päästä sinne Jurmoon oli mikä oli, toista kertaa en myöhästyä halunnut.

***