( haahkoista tuli elämänpinna Halikonlahdella )
Toukokuussa 1968 alkoi koulun
kiristyminen tuntua. Kuudentena päivänä en ehtinyt retkelle mutta
seitsemäntenä olin taas lehtilenkin jälkeen pari tuntia
Halikonlahdella ja Vuohensaaressa. Lämpöä oli yhdeksän astetta,
taivaan pilvipeite rakoili vähän ja tuuli lounaasta.
Jo aamun lehdenjakokierroksella olin
huomannut jälleen itään muuttavan tilhen ja Röykkälänkadulla
oli laulanut kevään ensi hernekerttu. Vuohensaaren tien varressa
lauloi hemppo, Halikonjokisuulla ruokokerttunen ja perillä
Vuohensaaressa hippiäinen. Harmaapäätikan kololla oli hiljaista.
Vedenpuhdistusaltailla ja niiden
ympäristössä saalisteli yksi tuulihaukka, kolme haapanaparia
viihtyi altailla, samoin viitisentoista telkkää. Kahlaajista löytyi
taivaanvuohi ja kuuden liron parvi. Kalalokki päivysti kaatopaikan
tuntumassa, lahdella taas kaksi selkälokkia. Päivän paras havainto
oli kolmen haahkan käynti altaiden yllä, meren loppuessa ne
kääntyivät takaisin. Koulussa mainitsin niistä Karhumäen
Jussille eikä hän tiennyt lajista muuta havaintoa Halikonlahdelta.
Kahdeksantena päivänä en taaskaan
ehtinyt retkelle, mutta yhdeksäntenä tein tutun kierroksen
lahdella, Vuohensaaressa ja vielä Joensuun puistossakin. Aikataulun
kiristyminen näkyy siinä että havaintokirjaan merkitsin 22.5. asti
vain näkemäni uudet lajit. Yhdeksännen päivän uutuudet olivat
tervapääskyt joita pyöri Vuohensaaren ympärillä kolme lintua, ja
pikkulokit joita leijui kaksi vedenpuhdistusaltailla.
***
( pikkulokkien ilmabaletti alkoi taas )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.