Aurinkorannikolla huomio kiinnittyi pian papukaijoihin joita lenteli äänekkäinä ryhminä pitkin taajamien puistoja, pihoja ja viereisiä joutomaita.
Munkkiarateiksi ne oli kirjasta tunnistettavissa, eteläamerikkalaiseksi lajiksi joka on karannut häkistä vapauteen eri puolilla Eurooppaa ja lähtenyt luomaan täällä uutta elämää siinä kuin muutkin paperittomat siirtolaiset.
Esimerkiksi hotelliamme vastapäätä oli autio kerrostalo jonka pihan palmussa viihtyi näitä koko joukko rakentamassa itselleen isoa pesää kuivien roikkuvien lehtien sekaan.
Guadalhorce-jokisuistossa pohjoisrannan puolella oli iso yhdyskunta joka myös rakenteli pesiään palmuihin.
Rantapusikosta lennettiin hakemaan uusia oksia rakennusaineiksi,
nokka toimi sekä leikkurina että kuljettimena kun uutta tavaraa vietiin puskista palmuun.
Reipas nousu palmun lehtien sekaan
ja asentamaan uutta risua vanhojen joukkoon.
Nokka ja jalat ovat monikäyttöisiä,
tuloksena syntyy näyttävä keko joka pysyy putoamatta paikallaan palmunlehtiin sidottuna.
Siellä kelpaa piileskellä perheineenkin häiriköiden ulottumattomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.