Sen verran tuossa Fuengirolassakin ehti kävellä että huomasi ettei se mikään varsinainen lintupaikka ole. Lajilista kävelykierroksilla jäi tavallisesti alle viidentoista mittaiseksi.
Tervapääskyt olivat tulleet ja olivat näkyviä sekä kuuluvia ihan hotellin parvekkeelta asti,
ja tarkemmin kuvia katselleen löytyi sieltä joukosta sitä vaaleampaakin lajia, maastomäärittämiseen suhtauduin hyvin skeptisesti, ehkä vähän käytin sitä kuvauskohteiden valintaan.
Räystäspääsky oli tavallisin peruspääsky, haarapääskyjä näki enemmän maalla.
Puluja oli runsaasti, olivat vallanneet muun muassa hotellia vastapäätä olevan tyhjän talon,
tämä pyrähtää lentoon linnan muurin kolosta.
Naakka oli tavallisin varislintu, sitä näki puistoissa vähän mutta maalla enemmän.
Keltahemppojen ääniä kuuli kaduilla joka puolella, tämä istui ylläni parin metrin korkeudessa ja lauloi häiriintymättä kävelijöistä.
Turkinkyyhkyt lentelivät talojen välissä ja soidintelivat antenneilla, langoilla
ja joskus puistojen puissakin.
Mustakottaraiset istuivat antenneilla kuin meillä ennen peruskottaraiset. Laulu oli vain erilaista.
Etelänharmaalokit pesivät katoilla kuten meillä kalalokit.
Munkkkiaratit olivat erityisesti kuuluvia mutta kyllä niitä näkikin.
Peruspikkulinnuista tavallisimpia oli tikli, parvekkeelta sen aina jo huomasi.
Varpusia oli, mutta mielestäni vain näitä tavallisia,
niitä näki vähän joka puolella, selvästi enemmän kuin meillä.
Mustarastas oli kaupungissa ja muuallakin tavallinen, tässä yhtiksessä mustakottaraisen kanssa. Muita turduksia ei juuri vastaan tullutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.