Neljä vuosikymmentä sitten LXXXII

( Sahajärvi ei ole kaukana paikasta minne näitä kanadalaisia ensi kerran istutettiin, eli Teijosta )

Vuoden 1978 toukokuun alussa odottelin innokkaasti alkavaa lomaa, mahtoiko olla niin että vietin sinä vuonna kaikki kertyneet lomat touko-kesäkuun aikana, muistelen. Alkuviikko toukokuusta oli kuitenkin töitä ja viikonloppuna 7.5.-78 tulin aikaisin Saloon ja osallistuin Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksen retkelle Teijon luonnonsuojelualueelle sekä Latokartanonkoskelle, silloista Perniötä molemmat. Peräti 110 henkeä osallistui tuolle retkelle.

Karhumäen Jussi taisi olla oppaana ja mukana olivat myös Laihon Ilkka, Virtasen Kimmo ja Sundellin Juhani. Teijosta ainoa maininnan ansainnut havainto vihossani on kanadanhanhi, joka oli jo pesivänä Sahajärvellä noihin aikoihin. Latokartanon lähellä taas oli tienvarsipellolla kapustarinta, kai vielä muuttaja vaikka noihin aikoihin voisi jo epäillä pesivänkin jossakin lähisuolla.

Iltapäivällä yleisöretken jälkeen lähdimme sitten Jussin kanssa etsimään korppien pesiä rengastusmielessä Perttelin, Muurlan ja Kiskon maisemiin. Korpeista ei ole vihoissani paljon mainittavaa, mutta hiirihaukan nelimunainen pesä löytyi Kiikalan puolelta vakituiselta paikaltaan, kanahaukalla oli kolmimunainen pesä Kiskon Suurisuon tuntumassa. Pyykin siellä oli joten syötävää riittäisi poikasille. Läheisellä pikkusuolla soidinteli taivaanvuohi. Vesilintuja löytyi reitin varren järviltä, Hirsijärveltä silkkiuikkuja, Kruusilasta taveja ja telkkiä. Lokkeja oli myös järvillä, pelloilla kuoveja sekä töyhtöhyyppiä. Kurki lensi illalla Saloon palatessa Raadesuon suuntaan Kiskon Hongistossa.

Kahdeksantena päivänä piti taas tehdä lähtöä Helsinkiin. Sitä ennen ehti tehdä kierroksen Viurilanlahdella. Kuusikymmentä kapustarintaa ruokaili taas Katkiluodon pelloilla, Joensuun kartanon lähelle oli saapunut peltosirkkukoiras laulamaan. Pajulintu lauloi kartanon puistossa. Halikonlahdella oli 250 suokukkoa, liroja, punajalkavikloja ja pikkutyllejä ja ympäröivillä pelloilla töyhtöhyyppiä sekä kuoveja.

Vesilinnuista sotkien määrä oli huipussaan, tukkasotkia kolmesataa, punasotkia kaksisataa. Silkkiuikkujakin oli sata. Viurilaan päin jatkaessani tuli vastaan kolme uutta pajulintua, pari laulavaa puukiipijää ja kaksi reviireistään kahakoivaa pikkutikkakoirasta. Pidemmälle ei voinut jatkaa koska juna ei odotellut lähtijöitä.

***

( tuohon aikaan ei vielä ollut nykyisiä kaupunkikorppeja )