Lintuja vihoistani LVIII

( peippojen pesät tuhoutuvat kovin helposti )

Kolme vuosikymmentä sitten toukokuussa 1988 retkeilyni keskittyi Vantaan länsiosiin, Petikon metsään ja muihin silloisiin metsiköihin Martinlaakson ympäristössä. Kasvavan koiranpennun kanssa kiertelimme joutomaita ja mantuja lintujen pesiä etsien, pitihän etsiä rengastettavaa kun kerran renkaita oli.

Kymmenentenä toukokuuta vietimme Miskan kanssa yli kolme tuntia Petikon takana. Vähän aiemmin löytämälleni peipon pesälle oli käynyt huonosti, orava kai lienee sen hajottanut. Naaras oli yhä lähistöllä. Toinenkin oravan tuhoama pesä löytyi sata metriä edempänä vanhan talonpaikan villiintyneelle pihalle nousseesta kuusesta, kaiketi viherpeipon. Metsän eteläreunasta löytyi rautiainen jolla oli selvästi tekeillä pesä. Seurasimme kauempaa ja laitoimme paikan muistiin. Viherpeippo piti myös reviiriä paikalla, senkin pesän voisi ehkä löytää.

Rastaat olivat helpompia, mustarastaan huomasi hautomassa kuusennäreen sisällä pellonlaidan tuntumassa, sitä emme pelottaneet pois. Punakylkirastaan tyhjä pesä oli valmis viisikymmentä metriä edellisestä länteen, munat puuttuivat vielä. Lähipöntössä oli ensimmäinen talitiaisen muna. Metsänreunaa kulkien löytyi kolme keltasirkkuparia, yksi varoittelikin, sen pesä jäi vielä piiloon.

( siinä muuan mustarastaan pesä, pöntössä )

Seuraavana päivänä metsän edustan pelto kynnettiin, tasoitettiin ja kylvettiin. Yli neljä tuntia kävelin taas Miskan kanssa metsässä. Muuan mustarastaspari varoitteli heti tullessa mutta niiden pesä jäi vieläkin löytymättä. Sirittäjä, tiltaltti, rautiainen ja vihervarpunen lauloivat muutolta tulleina. Vanhan pakettipellon keskeltä kuusentaimesta löysin viisimunaisen punakylkirastaan pesän, vähän siitä eteenpäin aivan pienen rusakon poikasen odottamassa emon yöllistä käyntiä. Miska tapasi elämänsä ensimmäisen kyykäärmeen.

Hermaskärinkallion kautta jatkoimme etelään päin ja tuurilla osuin löytämään kuusesta runsaan viiden metrin korkeudelle piilotetun närhen pesän. Emo hautoi seitsemää munaa. Rastaan pesät täällä olivat vanhoja, naapuri kai pelotti. Lähipöntön tarkistin ja sinitiainen oli sinne pesän alun jo rakentanut. Pellolla töyhtöhyypät valittivat tuhoutuneita pesiään. Heille päivä oli katastrofi, miulle kaunis, pilvetön ja aurikoinen, vain itätuuli oli hieman viileä.

Kahdentenatoista päivänä kävelimme perheporukalla Vantaankosken ympäristössä, pesiä sieltäkin piti miun vakoilla vaikka ihan kevätretkellä olimme kun lämpö nousi ensimmäisen kerran sinä vuonna yli kahdenkymmenen asteen. Sepelkyyhkyn huomasin hautomassa kuusessa kosken yläpuolen rantametsässä. Emme pelottaneet lintua pois. Harakan pesä löytyi rantatuomista, ne olivat haastavia kiivetä joten annoin pesän olla vielä rauhassa, renkaat eivät olleet edes mukana.

Iltasella teimme vielä koiran kanssa pikkukierroksen Martinlaakson lähimetsissä. Raappavuorelta löytyi pari ryöstettyä rastaan pesää, varikset tai harakat asialla olleet. Punatulkku varoitteli hiihtolatupohjan varrella mutta pesä pysyi vielä piilossa. Taas löytyi mustarastaan pesä Laajakorvesta puronvarresta, tuhottuna. Peipolla sen sijaan oli vielä munapesä kuusennäreen latvan lähellä metsikön pohjoislaidassa. Paikka oli kyllä haastava kun itse näreeseen ei voinut kiivetä pesän hajoamatta.

Viikko sitten löytämässäni harakanpesässä oli nyt seitsemän munaa. Tämäkin oli hankala paikka kiivetä koska tuomet olivat myös heikkoja. Fasaanin pesälle ei tarvinnut kiivetä, se piti vain miun huomata ennen Miskaa. Seitsemän munaa oli siinäkin. Harakat varoittelivat kovasti myös Variston reunametsikössä, sitä pesää en enää etsinyt vaan palasimme koiran kanssa kotiin.

Kolmantenatoista päivänä komppasimme taas iltapäivän Petikon metsää. Nyt kävin katsomassa miten edellispäivän rautiaisilla menee. Hyvinhän niillä, emo oli pesässä ja yksi munakin siellä jo. Koiraskin lauloi jossakin kauempana. Tiltaltin reviiriltä löytyi myös pesä, noin neljänkymmenen sentin korkeudella maasta kuusentaimesta. Mustarastaalla oli isommassa näreessä kolmimunainen pesä.

Kunnostetun pellon itälaitaa kompaten tuli vastaan punakylkirastaan pesä, paikalla emo ja viisi munaa. Yläpuolella kaarteli hiirihaukka, sen pesälle riittäisi muitakin rengastajia. Puronvartta komppasimme Miskan kanssa kohti lenkkipolkua. Kyy pelotteli vähän Miskaa, kun tämä uteliaana sitä tutki. Hömötiaispari ja peippopari olivat kovin pesivän näköisiä. Jatkoimme metsän itäreunaan mistä löytyi kolmimunainen laulurastaan pesä näreestä kolmen metrin korkeudelta. Myös uusi tyhjä rautiaisen pesä löytyi kuusentaimesta.

Kotiin päin palatessa katselin myös Vehkalammin ympäristöä. Pensastaskupari oli reviirillä, niiden pesällä ei vielä ollut kiire. Pikkutyllejä oli paikalla myös pari. Itse lammessa oli heinäsorsia. Koiraita vain, naaraat hautomassa piilossa. Kolme tavikoirastakin oli joukossa, haapanapari myös mutta paras vesilintuhavainto oli heinätavipari. Keltavästäräkkejä oli viisi ja jälleen uusi pensastaskukoiras. Pajupuskista hain harakanpesän, emo ja neljä munaa kotosalla. Variksella oli omansa läheisen männyn latvassa, sinne en kiivennyt. Haara- ja räystäspääskyt saalistelivat lammen yllä, reunasta nousi esiin rantasipipari, kaksi metsävikloa ja yllä mäkätti taivaanvuohi. Kivitaskulla oli salaisuus läheisen täyttömäen laidassa, hemppoparilla taas lähempänä hiilivoimalaa. Voimalan aidan takana rakensi kivitaskupari omaa pesäänsä, sinne en tulisi niitä häiritsemään.

***

( laulurastaan munan kuori, valitettavan usein rikottu )