Lintuja vihoistani LIV

Vuonna 1988 olin maaliskuun lopun Jurmon retken jälkeen tehnyt taas töitä viikon verran. Pienillä päivä- ja iltakävelyillä oli vastaan tullut varhaiskevään muuttolintuja. Pajusirkku ja kulorastas olivat olleet keväälle uusia. Koiranpentu oli saanut rokotuksen ja sen kanssa noita iltakävelyitä tehtiin. Huhtikuun seitsemäntenä hommasin autoon uudet kesärenkaat minkä jälkeen tein pikku kierroksen Pitkäjärven pohjoispäähän, sinne missä nyt on lintutorni. Sulassa oli pari heinäsorsaa ja kolme naurulokkia, pelloilla kaksi paria hyyppiä. Petikon metsän laidassa ruokaili pyypari.

Kahdeksantena päivänä lähdimme sitten perheporukalla Salossa käymään. Siinä aluksi kävimme myös Halikonlahdella katsomassa miltä kevät siellä näytti. Kyhmyjoutsenia oli paikalla kaksi paria, kanadanhanhia seitsemän linnun ryhmä. Tukkasotkien joukossa oli punasotkakoiras, eniten altailla oli telkkiä ja nokikanoja. Sen kevään ensimmäisen taivaanvuoheni huomasin altaiden yllä, naurulokkeja oli tullut vanhalle pesimäpaikalle jo kolmesataa. Naakkapari rakenteli pesää Halikonjokisuun hybridihaavikon pönttöön. Kotiin palatessamme illalla yhdeksän maissa Pitkäjärven luona oli ensimmäinen sammakko.

Yhdeksäntenä päivänä tuuli oli yltynyt, lämpö kadonnut ja ajoittain tuli lumi- ja räntäkuuroja. Autolla ei tehnyt mieli lähteä liikkeelle, päiväkävelyt tein Martinlaakson ja Petikon metsän välimailla. Kevätlinnuista ainoa uusi oli metsästä esiin pelästynyt lehtokurppa. Metsälajeista vastaan tuli taas pari pyytä, muutama pikkukäpylintu varoitteli oravan ympärillä ankarasti siihen malliin että pesä oli lähellä. Kuusitiainen oli vallannut asettamani pöntön ja lähellä asusti myös töyhtötiaispari jonka koloa vielä turhaan etsin.

Kevät hidasteli tuolloinkin, seuraavana yönä oli taas pakkasta.

***