( vanhan ajan käpytikka )
Kymmenentenä maaliskuuta viisi
vuosikymmentä sitten odottelin jo kevään merkkejä. Oli kuitenkin
aurinkoinen lopputalven korkeapainepäivä, varjossa kolme
pakkasastetta mutta auringon puolella lämmintä ja kirkasta. Tuuli
puhalteli koillisesta joten auringon puolella tekikin mieli
pysytellä.
Tein aamupäivällä tapani mukaisen
kolmetuntisen kierroksen, ensin Vuohensarentien kaatopaikan kulmalle,
sieltä Merikulmantietä Hämeenkyläntielle ja Helisnummelta
edelleen Ilmusmäelle sekä Pettilän tien kautta takaisin Saloon.
Kovin selviä kevään merkkejä en
onnistunut huomaamaan. Viherpeipot olivat äänekkäitä,
vihervarpunenkin lensi Merikulmantien yllä. Kuusitoista lajia
retkellä viittaa siihen että linnut alkoivat näkyä ja kuulua
talven hiljaiselon jälkeen. Punatulkkuja, närhi ja käpytikka
olivat reitin metsäosuuksilla, samoin tuli vastaan sen vuoden
ensimmäinen puukiipijä.
Kuudentenatoista päivänäkin olin
taas retkellä, mahdollisesti samoilla jäljillä tai sitten
hiihtämässä tuonne Salon urheilupuistosta johtavalla ladulla.
Siitä retkestä ei ole kuitenkaan muistiinpanoja säilynyt muuten
kuin maininta koppelosta Ilmusmäellä. Sekin oli vuodelle uusi laji,
nyt olin nähnyt niitä 28.
***
( tuohon aikaan taisin vielä opetella puukiipijän ääniä, lintu piti nähdä jotta sen voi tunnistaa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.