Neljä vuosikymmentä sitten LXXI

Vuonna 1978 maaliskuun yhdestoista oli taas viikonloppu lähestymässä. Lähdin Helsingistä ennen puolta seitsemää ja tulin Saloon aamulla, matkalla olin jo huomannut uuttukyyhkyn tienvarressa Muurlan Ylisjärven pohjoispäässä ja kuuden peltopyyn porukan Suomusjärven Laperlassa.

Lähdin lähes saman tien kävelylle Halikonlahdelle, sieltä Vuohensaareen, jäitä pitkin Lehtiniemeen, sieltä palasin Vuorentaan ja Viurilan kautta Joensuun kartanolle ja sieltä Vuohensaarentietä palaillen vanhoille kotikulmille Mököistenmäkeen viiden ja puolen tunnin lenkin jälkeen.

Räkättirastas oli retken aluksi jo Mököistenmäessä. Asemapuistossa lintulaudalla oli kaksi peippoa, kolme lisää Vuohensaarentien ruokintapaikalla. Lapinharakka lauloi edelleen Halikonlahdella, lahden ympäristön pelloilla oli puolitoistasataa naakkaa ja parisataa varista. Lehtiniemen kalliolla katselin kolmen vartin verran muuttaisiko jotakin, ja variksia tosiaan muutti, viisi parvea koilliseen, 29 lintua. Pari puukiipijää ja pieni parvi urpiaisia löytyi Joensuun kartanon puistosta.

Iltayhdeksältä lähdin Karhumäen Jussin ja Virtasen Kimmon mukaan etsimään huuhkajia Perniön eteläosista. Iltapuolen pari pakkasastetta kiristyi yön mittaan kymmeneen, tuuli tyyntyi, pilviä ei näkynyt ja kuuluvuus tuulen vaiettua oli mainio.

Lehtopöllö huuteli ensimmäisenä Ervaston lähellä juuri ennen puoliyön hetkeä. Puoli kahden aikaan kuulimme helmipöllön puputtavan, ja samalla pysähdyksellä kuului myös huuhkaja. Saman sarvipään huhuilua kuuntelimme seuraavastakin pisteestä. Mikään tuttu reviirinhaltija tämä ei ollut, mikä lie kiertelijä. Varttia myöhemmin kuulimme toisenkin huuhkajan, joka saattoi olla sellaisia joita kuuntelin joskus kesällä 1975 kun olin kesätöissä Perniön huoltolassa.

Aamukolmelta tulimme takaisin Saloon. Yöunet jäisivät lyhyeksi, seuraavana päivänä pitäisi tehdä uusintalaskentaa...

***