12.2.2018

Neljä vuosikymmentä sitten LXV



( Kultalähteen tilanne tällä retkellä )



Neljä vuosikymmentä sitten olin tullut taas Saloon 11.2. Bussin ikkunasta olin huomannut lapinharakan Suomusjärven Aneriojärven lähistöllä. Linja-autoasemalta lähdin pienelle kävelykierrokselle Meriniityn, vedenpuhdistusaltaiden ja Joensuun puiston tietämille. Pakkasta oli viisitoista astetta, kirkas ja kirpeä talvikeli.

Altaiden tienoilla oli vain variksia, naakkoja ja harakoita. Joensuun puistosta löytyi tikli, puukiipijä, fasaaneja, keltasirkkuja ja tiaisia kuusiaidan liepeiltä ja peippokin lähellä Virtasen Kimmon asettamaa lehtopöllönpönttöä. Örnin ruokintapaikalla oli eniten lintuja, pääosassa 150 keltasirkkua mutta myös pari viherpeippoa ja kaksi peippoa. Varpushaukka puhdisteli itseään lähipuussa, varmasti odotellen vuoroaan. Rautatieaseman luona oli yksinäinen järripeippo ja kaupungilla muuten koko joukko puluja ja varpusia.

Kahdentenatoista päivänä lähdimme Karhumäen Jussin kanssa heti aamusta Kiikalan harjualueelle sukset mukana, tarkoituksena yrittää kartoittaa alueen koskikarat vähemmän tunnetuilta paikoilta. Varesjokea kuljimme sahalta Huhdanojan mutkalle, joki oli suunnilleen jäässä, karat kadoksissa. Hippiäisiä, töyhtö-, hömö- ja talitiaisia oli pienin parvin. Huhdanojan mutkalta jatkoimme Lasikylän tielle, metsän tiaisten lisäksi näimme korppiparin.


( Kultalähteenojaan olisi mahtunut hyvin karakin )

Lasikylän nummea jatkoimme Oinasjärven tielle, teeriä näkyi kuutisen kappaletta lähinnä yksittäin, yhden kiepinkin huomasin hangessa. Käpylintu lauloi Immenjärven reunaharjulla, tiaisia oli edelleen, joukossa hippiäisiä, puukiipijä ja yli lensi pari urpiaista.




Hyyppärän kautta kiersimme Kultalähteelle ja sen laskuojalle. Lajisto oli samaa kuin nummella, käpylintu täälläkin ja tiaisia. Koskikarasta ei löytynyt jälkeäkään vaikka lähteellä ja purossa oli runsaasti sulaa. Vielä jatkoimme Lammenlähteelle ja sieltä lopulta autolle, päivä alkoi olla täysi. Hömö- ja töyhtötiaisia riitti täälläkin, myös kaksi pyytä huomasimme ja vihdoin retken ainoan koskikaran Huhdinojassa. Piileskeli siellä hyvin vaisuna. Iltaviideltä palasimme takaisin, takana kunnon umpihankihiihtolenkki kymmenen asteen pakkasessa ja heikossa lumisateessa.


***


( Lammenlähteen lähteikkö auki siinäkin )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.