Koko syksy ja alkutalvi on ollut hyvin sateinen ja kun lämmintäkin on ollut, joet ja purot ovat tulvineet. Koskikaroja ei ole näkynyt juuri lainkaan.
Nytkin satoi paljon, mutta kun vihdoin lämpötila oli talvinen, sade jäi lumeksi maahan eikä sulanut vesistöjä täyttämään. Niinpä tuohon parin, kolmensadan metrin päähän lähipuroon on taas ilmaantunut kara.
Se on jokatalvinen vieras joten sitä on osattu odotella. Tuttu harrastaja tästä läheltä ehti siitä jo Tiiraan kuvan laittaa joten päätin miekin käydä sitä katsomassa ja kun koskaan en tuosta lähilinnusta ole ennen kuvaa ottanut, otin kamerankin mukaan.
Eipä aikaakaan kun lintu löytyi. Oli jo ilta ja linnulla iltapesun aika. Kaveri roiskutteli ihan ilokseen matalassa vedessä ja sen jälkeen keskittyi hoitamaan pukuaan järjestykseen.
Kun puku oli kunnossa, teki linnun mieli jo laulaakin vähän.
Kun aurinko oli jo ehtinyt laskea, lintukin alkoi hiljalleen lähteä etsimään yöpymispaikkaa. Lähellä on pajukkoa ja kuusiakin, kaikkia ei vielä ole kaadettu rakennusten eikä kehäradan alta.
kuulinko aplodeja jostakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.