Neljä vuosikymmentä sitten LVIII

Siinä Hamarijärven maisemia tuohon aikaan, metsää riitti.

Vuonna 1978 tammikuun seitsemäntenä oli laskentapäivä. Vuorossa oli Teijon ja Hamarijärven reitti. Neljä vuosikymmentä sitten laskentojen tavoitteena oli kattaa kaikki Salon seudun biotoopit eikä tehdä lenkkejä joilla näkisi maksimaalisen määrän lintuja. Teijon lenkkikin oli voitto kärsimysornitologialle. Olimmehan jo runsas viikko sitten yrittäneet laskea tätä reittiä Sepen kanssa mutta kesken se oli silloin jäänyt. Nyt mukana oli paitsi mie ja Sepe, myös Karhumäen Jussi joka oli kiistaton kärsimysornitologian kärkinimi silloisessa salonseutulaisessa lintuporukassa, tietynlainen takuukortti sille että jaksaisimme kiertää maaliin asti.

Keli oli raskas, lämpö juuri ja juuri nollan yläpuolella, tihkuili, taivas pilvessä ja tuuli koillisessa. Lunta oli viidentoista sentin kahta puolta. Kymmentä vaille kymmenen aloitimme kierroksen komppaamalla läpi Teijon luonnonsuojelualueen Sahajärven rantaan. Keltasirkkuja oli nytkin alkumatkalla sataviisikymmentä, itse lehdossa talitiaisten joukossa yksi sinitiainen ja hömppäri. Keltasirkkuparven liepeillä vilahti varpushaukka.

Sahajärveä kirtäessä tiaisia nähtiin lisää, kuusi-, hömö- ja töyhtötintit esittäytyivät, samoin närhi ja punatulkut. Sahajärveltä kuljimme Hamarijärvelle, matkalla huomasimme viiden pyrstötiaisen parven, urpiaisia kymmenen parven ja pari hippiäistä. Hamarijärven ylitys oli odotetusti lintuköyhä, vain kuuden teeren porukka tuli listoille. Onnelannummelle tultuamme pääsimme takaisin metsään, uutena löytyi puukiipijä.

Kirjakkalan ja Vorkasovuoren maastossa tuli taas vastaan viiden pyrstötiaisen parvi, muuten jo ennen nähtyä metsien tiaisparvien lajistoa. Vorkasovuorelta palasimme vanhalle Teijon tielle jota sitten kuljimme takaisin autolle. Närhi, tulkku ja talitintti jäivät loppusuoran lajistoksi. Reitti oli laskettu kello 14:40.

Kaikkiaan onnistuimme näkemään 15 lajia. Keltasirkut voittivat ykkössijan ainoalla 150 yksilön parvellaan heti reitin alussa. Kakkoseksi nousi talitiainen myös hyvän alkuosuuden ansiosta. Urpiaisia näkyi kaksitoista, pyrstötiaisia kymmenen. Metsätiaisia oli odotettua vähemmän, yhden linnun lajeiksi jäivät kuitenkin vain varis ja varpushaukka.

Seuraavana päivänä 8.I tein vapaamuotoisen retken Salosta Meriniityn kautta Joensuun, Iilikenmäen, Viurilan ja Vuorentaan kautta Vaisakkoon ja takaisin. Aloitin yksin mutta Iilikkeenmäen kohdilla mukaan liittyi Virtasen Kimmo jonka kanssa kiersimme loppumatkan.

Nollakeli jatkui edelleen, nyt taivaskin oli kirkastunut, tuuli lounaassa ja näkyvyys mainio. Päivä oli tuulinen mutta tuulensuojassa aurinko peräti lämmitti jo vähän. Tunnelma oli hyvin keväinen kun ensimmäiset tintit jo laulelivat ja naakkaparit katselivat koloja puissa.

Rautatieaseman lintulaudalla oli neljä tilheä ja kaksi järripeippoa, Meriniityllä mustavaris, naakkoja ja pari parvea urpiaisia. Joensuun kartanon puiston luona keltasirkkuparvessa oli mukana neljä järriä ja yksi tavallinen peippo. Puukiipijä ja pari vihervarpusta tuli myös listoille. Iilikkeenmäessäkin oli yksi peippo. Muuan mäen laidassa asuva linnunruokkija kertoi pihallaan olleen enimmillään viisikintoista peippoa ja muutaman järrin. Varpus- ja kanahaukan hän oli myös nähnyt saalistavan pihan tuntumassa. Joulukuussa oli pihalla viipyillyt vielä punarintakin.

Kimmon kanssa jatkoimme Viurilaan, kartanolla oli naakkoja. Vuorentaan ja Hirvilinnan välillä oli viidentoista tiklin parvi. Vaisakko oli tavoitteena, sieltä löytyi kuitenkin vain puukiipijä ja sentään neljä pyrstötiaista.

Palasimme samaa reittiä takaisin. Joensuun kartanon luona oli nyt kolmenkymmenen tiklin parvi ja takaisin keskustaan tullessa Örnissä vielä 26 tiklin parvi Satamakadun varressa. Tiklisumma nousi päivän mittaan noin seitsemäänkymmenen, hyvä tulos. Viherpeippoja näkyi enimmäkseen keskustan tuntumassa, noin neljäkymmentä, niiden lisäksi Joensuun kartanolla vielä kymmenen yksilöä. Paitsi tiklejä, tuona talvena peippoja ja järrejä talvehti tavallista runsaammin.

***

Talvinen tikli