Jalohaikara oli tämän vuoden kuvatuimpia lintuja, koska niitä oli tänä kesänä ja syksynä poikkeuksellisen paljon.
Lähes päivittäin näitä näkyi jopa puolen tusinan yksilön parvina ympäri pääkaupunkiseutua ja lisäksi muuallakin missä nyt sattui käymään, kuten Kotkassa ja Kymenlaaksossa.
Ottamieni ruutujen määrä on satoja, noita voi aina yrittää jos mitään muuta kiinnostavaa ei kohdalle osunut.
Keltasirkkuja tuli kuvattua alkutalvesta ja uudestaan nyt loppuvuoden aikana, tosin tällä hetkellä on kovin pimeää hyvien kuvien ottoon.
Kesälläkin näitä näkyi toisinaan, tämäkin ilmeisesti pesintäpuuhissa.
Pajusirkkukuvat olivat enimmäkseen sattumatilanteista.
Pitkästä aikaa sain kelvolista jälkeä tunturikiurustakin.
Siinä laulaa punarinta,
ja laulelu johtaa yleensä jälkikasvuun.
Ampuhaukka siinä hermostuttaa haarapääskyä takanaan.
Nuolihaukka nappasi mustaviklon, taisi olla kohdallani vuoden onnekkaimpia sattumia kameran kanssa.
Siinä perinteisempi kuva nuolihaukan lennosta.
Tuulihaukka pesimäpaikallaan hakkuuaukon keskellä.
Punajalkahaukasta kävin ottamassa suuren määrän kuvia alkusyksystä kun sellainen kohdalle sattui.
Siinä vespari nousee takaisin langalle tähystämään seuraavaa kovakuoriaismakupalaa. Tässä näkyvät ne punaiset jalatkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.