Missä kaikki ovat?

( Stephen Webb: Jos maailmankaikkeus kuhisee elämää... Missä kaikki ovat? - Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen. Ursa 2005. 333 s. )

Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2005 ja Ursa julkaisi siitä hiljattain parannetun painoksen missä ratkaisuja on jo 75. Miun hyllyssäni on tuo ensimmäinen painos ja luin sen taas läpi. Herätteenä voisi sanoa olleen äskettäin katsomani elokuvat Deep Impact ja Star Wreck VI, jotka tavallaan sivuavat kirjan teemaa, kaukaa tai vielä kauempaa. Toinen käsittelee komeetan törmäyksen aiheuttamaa uhkaa ja toinen aikaa jolloin ns. älykäs sivilisaatio sekoilee ympäri universumeita.

Fermin paradoksi on tuo minkä kirjan otsikko esittää: jos universumi kuhisee elämää, miksemme havaitse sitä. Ratkaisut Webb on ryhmittänyt kolmeen lukuun. Ensimmäisessä eksoelämä on jo täällä, toisessa eksosivilisaatiot ovat olemassa mutta emme ole saaneet niihin yhteyttä, kolmannessa luvussa ovat ratkaisut joiden mukaan muita kuin me ei ole.

He ovat täällä -ratkaisut ovat tyypillisesti uskonnollisia. Se mitä kuvitellaan jumalaksi onkin meitä kehittyneempi sivilisaatio joka tarhaa meitä, on eristänyt meidät tai pitää meitä planetaariossaan tai muuten vain kävi täällä tai jopa jäi tavalla tai toisella meitä seuraamaan tai meidän seuraksemme. Tällaiset ratkaisut ovat suuren yleisön suosikkeja. Kovin moni uskoo jumaliin, ufoihinkin ja tähtien sota -tyyppisiin eksosivilisaatioihin ja siihen että niiden elämä muistuttaa meidän elämäämme ja että nämä eksot vähintäänkin ovat kiinnostuneet meistä. Ratkaisujen heikkous onkin tässä ylenpalttisessa ihmiskeskeisyydessä ja tietysti kovien todisteiden puutteessa.

He ovat olemassa muttemme ole saaneet yhteyttä -ratkaisut perustuvat faktaan ettei meillä ole todistettuja yhteydenottoja eksosivilisaatioista - se kuuluisa WOW -kin kun taisi olla vain komeetasta peräisin - ja toisaalta siihen että galaksien, niiden tähtien ja näiden planeettojen määrä on käsittämättömän suuri ja jos pidämme aurinkokuntaamme edes suunnilleen tavallisena, elämälle mahdollisia paikkoja on valtavasti. Ratkaisuja löytyy siitä että tähtien väliset matkat ovat pitkiä, valonnopeus on paha matkustusrajoitus suhteessa ihmissivilisaation ikään. Emme tunne emmekä osaa tunnistaa muunlaista elämää kuin mitä täällä on, etsintämme on tehotonta tai eksosivilisaatiot joko piiloutuvat tai eivät välitä muista.

Heitä ei ole -ratkaisuja löytyy kun tarkastelemme ainoaa tuntemaamme ”älykästä” sivilisaatiota, itseämme. Ratkaisut pitävät meitä, maata tai aurinkokuntaamme tavalla tai toisella poikkeuksellisena tai peräti ainutlaatuisena. Liika minäkeskeisyys rasittaa näitäkin. Herkästi kuvittelemme liikoja jo siitä, että maailmassa on ollut jo monia ihmisensukuisia lajeja mutta vain me olemme päässeet kovin yrittäen pistäytymään muualla kuin maapallolla.

Viimeinen, viideskymmenes, Webbin oma ratkaisu on omana lukunaan mutta komppaa kovasti kolmannen vaihtoehdon ratkaisuja. Tietynlaisella poissulkemismenetelmällä hän päätyy siihen että olemme galaksimme ainoa älykäs sivilisaatio. Tämänhän me tiesimme jo muutenkin jos vain pidämme itseämme älykkäinä. Jo Fermi taisi kuitenkin olla vähän eri mieltä, ei hän muuten olisi kysymystään esittänyt. Nuo poissulkemismenetelmän todennäköisyydet voi valita pitkälti mielensä mukaan.

Mikä sitten olisi oma ratkaisuni? Pitkät etäisyydet ja valonnopeuden aiheuttamat rajoitteet ovat mielestäni oleellisia. En pidä aurinkokuntaa enkä ihmislajia riittävän poikkeuksellisina joten elämää varmaan on syntynyt paljon ympärillämme ja on se ehtinyt saavuttaa jo älykkään sivilisaation tasonkin. Ikävä kyllä lajimme on ehkä kymmenen vuosituhatta sitten sairastunut krooniseen tyytymättömyyteen. Tuo tyytymättömyys on ollut voima joka on nostanut tieteemme nykytasolle ja nostaisi sen varmasti tähtienvälisen matkustuksenkin vaatimalle tasolle, mutta se on samalla pahin uhka olemassaolollemme.

Olemme jo tyytymättömiä omaan älyymme ja yritämme luoda tekoälyä joka osaisi ratkaista meitä paremmin mitä tahansa ongelmia, samalla se oppisi uusintamaan itseään. Koska se olisi luomaamme älyä, se käyttäytyisi kuten mekin eli lähtisi tyytymättömänä edistämään omaa etuaan. Siitä tulisi nopeasti tämän nykyelämän tuho.

Toisaalta valitsemme jatkuvasti johtajiksemme itsekkäitä typeryksiä jotka lupaavat kaikkea hyvää juuri meille eivätkä esimerkiksi maahanmuuttajille saati koko maailman väelle. Heillä on jo eväät tuhota älykäs elämä maapallolta. Johan rakas naapurimme taisi kehittää neuvostoaikana ydinaseitaan ohjaamaan automaatin joka käynnistää hyökkäykseksi tulkitsemansa havainnon jälkeen itse itsensä ja tuhoaa ns vastapuolen ihan ilman inhimillistä ohjausta.  Heille tärkeämpää kuin pelastaa elämä oli voittaa kilpaileva yhteiskuntajärjestelmä ja kostaa mahdollinen oma tappionsa kaikkien muidenkin tuholla. Huippuunsa vietyä älyä... 

Jos muut sivilisaatiot kehittyvät laillamme, elämä joka tällä hetkellä kehittyy eri puolilla galaksiamme ja universumiamme kuin kypsyvä homejuusto, pilaantuu ja tuhoutuu paljon ennen kuin ennen omaa tuhoamme ehdimme saada siihen yhteyden. Tyytymättömyyden jäytämä äly tuhoaa itsensä ja jättää jälkeensä korkeintaan robotteja jotka loputtomassa itsensä uusimisen vimmassa alkavat tuhota toisiaan kun vain kohdakkain sattuvat.

***