Suomen täyttäessä tasavuosia

( tätä aikaa vuosikymmen sitten )

Suomi täyttää tänään sata vuotta. Eihän tuota aina olisi todeksi uskonut kun tuo hankala naapuri uhittelee edelleenkin rajaloukkauksillaan. Mutta ei tämä vanhin Suomi vielä ole, omastakin suvusta löytyy vanhempi. Olikos se nyt isän isotäti ellen väärin muista, joka syntyi 1800-luvun puolella ja kuoli 2000-luvulla ja ennen maailmansotia nuorena tyttönä muutti sukunimensä Suomeksi muuttaessaan Amerikkaan töitä etsimään. Siellä hänkin ehti elää 107-vuotiaaksi ja tehdä niitä töitäkin yhdeksänkymppiseksi.

Lintuharrastaja viettää itsenäisyyspäivää tyypillisesti maastossa. Monin paikoin tuona päivänä on pidetty talvipinnaralleja, kai nykyisinkin, mutta niihin en ole juuri osaa ottanut. Spontaaniretkiä on tullut tehtyä jos työt ovat sallineet.

Suomen täyttäessä viisikymmentä tein itsenäisyyspäivän lintukierroksen Salossa. Maahan oli satanut ensilumi pari päivää aikaisemmin. Halikonlahti oli jo jäässä mutta silloisella Vuohensaarentien varressa olevalla kaatopaikalla sinnitteli vielä kuutisen harmaalokkia ja pari kottaraista. Merikulmantien varressa Fulkilan alapuolella ruokaili seitsemäntoista teeren parvi koivuissa, jonkun talon pihalla taisi olla räkättirastas ja muutama tilhi lensi yli viitaten marjasyksyyn, mustarastasta en nähnyt. Vanhoilla kotikulmilla Sirkkulassa löytyi myös pyy ja muutakin perinteistä metsälajistoa. Kaikkiaan kierroksella havaitsin 21 lintulajia.

( Varesjärveä neljä vuosikymmentä sitten )

Suomen täyttäessä kuusikymmentä asuin Helsingissä Katajanokalla mutta olin käymässä Turussa. Yliopistonmäellä oli tuolloin vielä kymmenkunta turkinkyyhkyä samassa vakiokuusessa jossa niitä näki opiskeluvuosinanikin.

Suomen täyttäessä seitsemänkymmentä asustelin Martinlaaksossa ja tein päivällä kierroksen silloisella vakiolenkki kakkosella, joka kulki alueen länsipuolta. Lunta satoi kohtalaisesti nollakelissä ja linnut olivat hiljaisia. Kuudentoista lajin joukossa oli kuitenkin jo pidempään paikalla viihtynyt kolmen kirjosiipikäpylinnun parvi. Tilhiä oli tällä kertaa runsaasti, yli kaksisataa, räkättejä kuitenkin vain yksi ja mustarastaita kolme. Palokärki oli perinnelajiston parhaimmistoa. Kaikkiaan reitiltä vihkooni keräsin kuusitoista lajia ja 354 lintua.

Suomen täyttäessä kahdeksankymmentä olin muuttanut Martinlaaksosta Louhelaan ja vakiolenkkini kulki nyt Kaivokselan kautta. Nollakelissä ja vesisateessa tein tuon kierroksen aamupuolella, koira mukana. Lajimääräksi jäi neljätoista, yksilömääräksi 154. Tilhiä oli nytkin 36, vain talitiaisia oli reitillä yksi enemmän. Räkätti oli jälleen vain yhden yksilön varassa, mustarastaita jo viisi. Kierroksen päälle kävin viemässä ruokaa Petikon metsän lintulaudalleni, kävin sitten kurkkaamassa Vantaankoskella että kara oli paikalla ja vielä tein pikku kierroksen Tammiston lehdossa. Sielläkin oli muutama tilhi, mutta vihkooni ennustin että ne häviävät pian koska marjoja ei ollut.

Suomen täyttäessä 90 olin tuon päivän töissä vai olisinko ollut peräti ylitöissä kun olin muuttanut tänne nykyiseen paikkaani Koivukylään ja asuntovelkaakin vielä oli. Edellinen vapaa päivä oli ollut joulukuun neljäs, silloin olin käynyt Lahdessa bongaamassa töyhtökiurua ja kuvaamassa vuorihemppoa ja tuon jälkeen palannut kotiin Suomenojan kautta. Siellä piileskeli noihin aikoihin myöhäinen tiltaltti ja näkyi lisäksi pikkutikka sekä pyrstötiaisparvi.

Juuri tällä hetkellä näyttää ulkona satavan sankasti lunta, maa on valkea. Ei tuo varmasti estä tästä lähtemästä ulos retkelle, kunhan ensin päivä kirkastuu.

***

( alkutalven rantamaisemaa Helsingistä vuosikymmen sitten )