Neljä vuosikymmentä sitten LIII

Vuonna 1977 joulukuun neljäntenä laskin talvilintuja. Gustafssonin Eskolla oli oma talvilaskentaprojektinsa missä oli tarkoitus kiertää vakiolenkkejä parin viikon välein koko talven ja kirjata havainnot ylös biotoopeittain, parvittain ja vielä näkö- sekä äänihavainnot erotellen. No, mie sitten ilmoittauduin mukaan reitillä joka sijoittui Suomusjärvelle. Ajelin sinne pikavuorolla, jäin pois Lahnajärven pysäkillä ja aloin laskea lintuja. Reitti lähti kiertämään Lahnajärveä itäpuolitse, sitten Varesjärven tienhaarasta Kettulan tienhaaraan, sieltä metsätietä Varesjärvelle, Kaiturin tienhaaran kautta Kettulan kaupalle, sieltä taas takaisin Kettulan tienhaaraan ja palasin Lahnajärven pikavuoropysäkille järven pohjois- ja länsipuolitse. Matkaa tuli hulppeat 19,3 kilometriä ja aikaa kului koko päivä. Sen päälle palasin sitten pikavuorolla takaisin Helsinkiin. Olen kirjannut vihkooni että reitti sujui yllättävän nopeasti, mitenkähän nyt mahtaisi sujua tuollainen kilometrimäärä...

Lunta oli viisi – kymmenen senttiä, pikkupakkasta, tyyntä ja täyspilvistä. Pieni sumuntapainen haittasi avoimien paikkojen näkyvyyttä. Avomaata reitistä oli noin 25%, havumetsää 53%, noista mäntyvaltaista 30% ja kuusivaltaista 23%. Lehtimetsää oli vain 2% ja sekametsää 5%, pihoiksi laskettavaa oli 15%.

Metsälintujahan tuolta löytyi, ihan odottamani mukaan. Kolme teertä, viisi pyytä, kaksi käpytikkaa ja pohjantikka olivat ihan toivelistan mukaisia. Tiaisista töyhtäreitä oli 17, hömppäreitä 24, pihapiirien talitiaisia eniten, 27. Hippiäisiä kertyi 28, puukiipijöitä kolme. Kuudesta käpylinnusta puolet määrittyi isommaksi lajiksi.

Runsaimmat lajit keskittyivät odotusten mukaan pihapiiriin ja järvenrantojen lehtimetsiin. Ykköseksi nousi keltasirkku 139 ja kakkoseksi urpiainen 70 linnulla, varpunen oli köyhä kolmonen 32 yksilöllä. Kaikkiaan pitkä reitti tuotti ainakin 23 lajia ja 415 yksilöä, mikä tuntui kovalta tulokselta jo tuolloin.

***