Viisi vuosikymmentä sitten oli myös
viikonloppu. Lauantaina 18.11.1967 kävin iltapäivällä
Halikonlahdella. Sää oli vähän kuin nytkin, kuudesta asteesta
lämpö putosi kolmeen, tuuli oli kohtalaista luoteesta, taivaalla
pilvipeitettä joka iltaa myöten rakoili. Ei nyt sentään satanut,
sää taisi olla kylmenemässä.
Kottaraisia oli vielä muutama
Vuohensaarentien kaatopaikalla. Vuohensaarentien varressa oli
jokapäiväistä peruslajistoa, muun muassa jokunen fasaani.
Halikonjoen suupuolella oli parvi viherpeippoja. Altailla oli
heinäsorsien lisäksi vielä tavi ja alli sekä kaksi nokikanaa.
Harmaalokkien joukossa oli yksi kalalokki.
Halikonjoen rantapuskien latvassa istui
lapinharakka. Se oli miulle sen vuoden ensimmäinen lajiaan,
vuodenpinnana sadasviideskymmenes. Sen enempää vuodenpinnoja en
sinä vuonna sitten löytänytkään. Toki tuokin oli miulle paras
tulos ikinä, olinhan ensi kertaa päässyt retkeilemään koko
vuoden Salon parhailla lintupaikoilla ja olen tainnut aiemmin jo mainita että elämänpinnalistanikin oli vuoden 1966 lopussa vain 119 lajin mittainen. Tosin koulu ja työ olivat
vieneet paljon aikaa joten ennätyksessä oli vielä parantamisen
varaa. Tuohon aikaan kaikki retkeily oli nykystandardien mukaan
ekoretkeilyä joten tuon ajan saavutukset toimivat hyvänä
mittakeppinä jos tähän aikaan innostuisi ekopinnoja keräämään.
Sunnuntaina 19.11.1967 tein sitten
pidemmän retken, fillaroin ensin Halikonlahden altaat, sieltä
Kärkän kautta Sirkkulan Ilmusmäelle, kävin jopa
kolmiomittaustornissa mäen huipulla, jatkoin Pettilän tietä
Karjaskylään ja sieltä kotiin. Taivas oli pilvetön, lämpötila
laskenut nollan tuntumaan ja jopa alle. Mäen huipulla näkyvyys oli
maksimaalinen, varmaan yli 50 kilometriä.
Halikonjoen varressa oli edelleen
lapinharakka. Viherpeippo ja urpiaisia lenteli myös lahdella. Kolme
heinäsorsaa oli edelleen altailla ja mukana oli nyt myös yksi
lapasorsanaaras. Allilla oli taas seurana kuusi telkkää ja viisi
tukkasotkaa. Harmaalokkien joukossa oli nuori selkälokki, se lensi
muiden mukana Vuohensaarentien kaatopaikalle. Nokikanoja oli taas
kolme, eilen oli yksi onnistunut jäämään piiloon.
Ilmusmäellä kiertely tuotti
metsälajeja, kuten neljä närheä, pyyn, käpylintuja lähes sata,
peipon, mustarastaan, töyhtötiaisen ja punatulkkuja. Kaikkiaan
päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneenkahdeksaan kun se
edellisenä päivänä oli jäänyt yhdeksääntoista.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.