Viisi vuosikymmentä sitten XXXVII

Viisi vuosikymmentä sitten oli myös viikonloppu. Lauantaina 18.11.1967 kävin iltapäivällä Halikonlahdella. Sää oli vähän kuin nytkin, kuudesta asteesta lämpö putosi kolmeen, tuuli oli kohtalaista luoteesta, taivaalla pilvipeitettä joka iltaa myöten rakoili. Ei nyt sentään satanut, sää taisi olla kylmenemässä.

Kottaraisia oli vielä muutama Vuohensaarentien kaatopaikalla. Vuohensaarentien varressa oli jokapäiväistä peruslajistoa, muun muassa jokunen fasaani. Halikonjoen suupuolella oli parvi viherpeippoja. Altailla oli heinäsorsien lisäksi vielä tavi ja alli sekä kaksi nokikanaa. Harmaalokkien joukossa oli yksi kalalokki.

Halikonjoen rantapuskien latvassa istui lapinharakka. Se oli miulle sen vuoden ensimmäinen lajiaan, vuodenpinnana sadasviideskymmenes. Sen enempää vuodenpinnoja en sinä vuonna sitten löytänytkään. Toki tuokin oli miulle paras tulos ikinä, olinhan ensi kertaa päässyt retkeilemään koko vuoden Salon parhailla lintupaikoilla ja olen tainnut aiemmin jo mainita että elämänpinnalistanikin oli vuoden 1966 lopussa vain 119 lajin mittainen. Tosin koulu ja työ olivat vieneet paljon aikaa joten ennätyksessä oli vielä parantamisen varaa. Tuohon aikaan kaikki retkeily oli nykystandardien mukaan ekoretkeilyä joten tuon ajan saavutukset toimivat hyvänä mittakeppinä jos tähän aikaan innostuisi ekopinnoja keräämään.

Sunnuntaina 19.11.1967 tein sitten pidemmän retken, fillaroin ensin Halikonlahden altaat, sieltä Kärkän kautta Sirkkulan Ilmusmäelle, kävin jopa kolmiomittaustornissa mäen huipulla, jatkoin Pettilän tietä Karjaskylään ja sieltä kotiin. Taivas oli pilvetön, lämpötila laskenut nollan tuntumaan ja jopa alle. Mäen huipulla näkyvyys oli maksimaalinen, varmaan yli 50 kilometriä.

Halikonjoen varressa oli edelleen lapinharakka. Viherpeippo ja urpiaisia lenteli myös lahdella. Kolme heinäsorsaa oli edelleen altailla ja mukana oli nyt myös yksi lapasorsanaaras. Allilla oli taas seurana kuusi telkkää ja viisi tukkasotkaa. Harmaalokkien joukossa oli nuori selkälokki, se lensi muiden mukana Vuohensaarentien kaatopaikalle. Nokikanoja oli taas kolme, eilen oli yksi onnistunut jäämään piiloon.

Ilmusmäellä kiertely tuotti metsälajeja, kuten neljä närheä, pyyn, käpylintuja lähes sata, peipon, mustarastaan, töyhtötiaisen ja punatulkkuja. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneenkahdeksaan kun se edellisenä päivänä oli jäänyt yhdeksääntoista.

***