Lintuja vihoistani XIII

( löytyy talvisinkin vantaalaisesta metsästä )

Parikymmentä vuotta sitten 2.11.1997 talvilaskentareittien syyskierrokset jatkuivat Vantaan Petikossa. Joukkueemme mie ja koira kiersimme yhdentoista kilometrin lenkin aamukahdeksasta iltayhteen. Lämpötila oli tipahtanut asteen verran pakkasen puolelle, taivas oli kirkas, tuuli olematonta ja näkyvyys hyvä, hieno laskentasää siis jatkui sunnuntainakin.

Marjoja ei täälläkään ollut koko syksynä, mutta reitillä oli silti kolme paikallista mustarastasta ja yli lensi vielä viisi räkättiä ja kaksi punakylkirastasta. Ylilentäjiä oli myös Vantaan metsien yllä enemmän kuin edellisenä päivänä Suomusjärvellä. Osa oli varmaan vielä muutolla, kuten 26 urpiaista, 41 punatulkkua, viisi keltasirkkua, kaksi harmaalokkia, peippo, västäräkki ja nuo rastaat. Osa oli kuitenkin myös paikallisia, todennäköisimmin kanahaukka ja ehkä myös kaksi varista.

Reittiin kuului myös pieni peltopätkä, ja sillä huomasin yhden fasaanin. Metsäreitti tämän piti olla ja metsässä oli sentään yksi aito metsäkanalintu eli pyy. Keltasirkkuja oli pellolla kaksitoista ja metsässäkin jo kahdeksan, riistamiesten kaura-automaattien vaiheilla.

Metsän peruslajistoa olivat täällä tietysti tiaisparvet. Hömppäreitä oli neljä ja töyhtötiaisia kaksi, kuusitiaisia seitsemän, lieneeköhän suureen kuusitinttien määrään mitään syytä pöntöissäni joita tuon reitin varrella oli paljon ja niissä kesäisin runsaasti kuusitiaisia... Tiaisparvien runkona olivat kuitenkin talitiaiset neljälläkymmenellä ja sinitiaiset kolmellakymmenellä yksilöllä. Molempia lähti pöntöistäni runsaasti joka kesä lentoon. Hippiäisiä oli 29, runsaasti kuten aina täällä Vantaalla, ja puukiipijöitäkin viisi.

Korppia ei reitille tullut mutta närhiä kyllä viisi, ja pähkinähakkejakin löytyi metsästä kaksi. Täällä niitä pesiikin, tosin hiljaisina ja huomaamattomina. Käpylinnuista näkyi vain kaksi isokäppäriä, tikoissa oli hajontaa enemmän, käpytikasta, palokärjestä ja harmaapäätikasta tuli jokaisesta yksi havainto. Lehtokurppakin nousi jaloista jossakin kosteassa lepikkopainanteessa.

Vihervarpusten ja viherpeippojen myötä retken lajisumma nousi kahteenkymmeneenyhdeksään. Kyllä kaupungissa lajimäärä on aina toista kuin maalla, niin metsässä kuin tässäkin yritin reittiä laskea.

*** 

 ( näillä on vielä marraskuussa muutto kesken )