Lintumuisteluita XCIX

( varpushaukka on tavallisin peto muutolla lähes aina ja kaikkialla )

Kymmenen vuotta myöhemmin 6.10.1985 asuin siis Martinlaaksossa ja olin löytänyt sopivan staijipaikan Hermaskärinkallion huipulta minkä editse kulki hyvä johtolinja rannikolta Pitkäjärven kautta koilliseen ja syksyllä lounaaseen. Sää oli kuten syksyllä tapaa, yhtä lämmin päivällä ja yöllä, kahdeksisen astetta. Tuuli lounaasta, pilviä oli vain vähän, sumua maan pinnassa ja mäen tasalla sen verran että näkyvyys oli kahdesta viiteen kilometriä.

Aamuteetä juodessani huomasin jo varpushaukan ja pari kulorastasta muutolla, pyörämatkan varrella metsän reunoissa huuteli kaikkiaan kolme pyytä. Muutontarkkailun aloitin kello kahdeksan mutta jo kaksi minuuttia aiemmin tuli koillisesta 130 sepelhanhen parvi ja jatkoi johtolinjaa seuraten Pitkäjärvelle päin.

Peippoja tuntui muuttavan jonkin verran, samoin muitakin pikkulintuja ja sepelkyyhkyjä. Närhiä pyöri lähimetsässä kuusi, punarinta lauloi. Parinkymmenen minuutin kuluttua ensimmäinen varpushaukka ja kulorastas muutti täälläkin. Sinisuohaukka muutteli tasan tunnin sepelhanhiparven jälkeen, muuten petolintumuutto oli lähes varpushaukkojen varassa, niitä meni harvakseltaan yksi tai kaksi kerrallaan kallion ohi.

Pyyt jatkoivat soidinteluaan, kaksi koirasta oli kallionlaen eri puolilla. Sinisuohaukatkin nostivat profiiliaan ja lyhyessä ajassa niitä muutti mäen ohi kolme yksilöä. Miulla oli mukana uusi kaukoputkeni ja pääsin testaamaan sen kuvaa kun parinsadan metrin päähän asettui seitsemän pikkukäpylinnun parvi hetkeksi ruokailemaan, määritin siitä kaksi koirasta, yhden naaraan ja neljä nuorta lintua.

Puolipäivän lähestyessä pikkulintumuutto alkoi hiipua, paikalliset korpit tulivat metsän ylle kaartelemaan. Parin minuutin välein muutti kallion editse kaksi lapinharakkaa lounaaseen ja kaksi minuuttia vaille kahdentoista muutti lähietäisyydeltä ohi kolme metsähanhea, yhdellä oli siivessään puoliksi irronnut sulka. Puoli yhden aikaan aloin huolestua että muutto hiipuu kokonaan, mutta pian löytyi ensimmäinen kahden buteon ryhmä ja sen jälkeen muutti lähempää nuori piekana etelään. Päätin jatkaa staijia iltakahteen, muutama varpushaukka löytyi muuttavana ja varttia vaille lopetusta ohi meni vielä kahden piekanan duo. Heinäsorsia oli muuttanut kallion ohi lähinnä yksitellen mutta staijin lopuksi lounaaseen meni vielä kolmenkymmenenviiden heiniksen parvikin.

Muutto oli vaisua koska vastatuuli yltyi päivän mittaan, se oli kolmen maissa jo 6-7 metriä sekunnissa lounaasta. Lämpö oli sen sijaan noussut viiteentoista asteeseen, taivas oli edelleen lähes pilvetön. Vielä keittiön ikkunasta huomasin puoli neljän maissa länteen muuttavan piekanan. Kun menin yöksi töihin, Ilmalan yllä kuului seitsemän kertaa punakylkirastaan muuttoääni, ilta ja yö olivat taas sumuisia ja lämpimiä.

***