( eräs tornin ohi lentäneistä pyrstötinteistä )
Eilen oli loppuelämäni ensimmäinen päivä ja tänään jo toinen. Mitään mainittavampaa muutosta en ole havainnut. Varmaan se johtuu osittain siitä että olen tässä ollut jo toukokuun lopulta lähtien vapaalla jalalla, palkka on juossut, minä en. Se on auttanut kestämään jopa tämän kuluneen ennätyksellisen vaisun kesän. Kesän koleus näkyy luonnossa, lintuja on kovin vähän. Niitä lajeja joiden vanhat linnut ovat jo muuttaneet etelään ei juuri näe vaikka tavallisesti nuoria on enemmän kuin vanhoja.
Hyvin perinteisesti kävin sienestämässä Kiikalannummella, vähemmän perinteisesti seurana oli Seija jolla on nyt pitkä viikonloppuvapaa. Kanttarelleja on vain paikoitellen, vakiopaikkani ovat kärsineet metsänhakkuista. Herkkutatteja ei tullut vastaan lainkaan, muita tatteja sentään jonkin verran. Lienevätköhän sienet myöhässä vai poimijoita enemmän kuin aiempina syksyinä...
Metsä oli aika hiljainen, tiaisia kuului vähän, hippiäisiä samoin. Rastaita oli vain pari ylilentävää parvea. Mukavin havainto oli punatulkkupari joka hiljaksiin ruokaili koskemattomimman kuusikkolohkon pohjakerroksessa. Harmi että kamera oli jäänyt auton takakonttiin...
( merimetsoja kalasteli Vanhankaupunginlahdella kolme )
Aneriojärven tornilla kävimme tapamme mukaan. Järvi oli myös melko linnuton, näkyvimpinä joukko silkkiuikkuja ja yksinäinen laulujoutsen. Töyhtöhyyppäparvi kierteli järveä lepopaikkaa etsien. Hyvän aikaa odoteltuamme lähipensaisiinkin tuli elämää, tali- ja sinitiaisparven mukana tuli myös kahdeksan pyrstötiaista ja muutama herne- ja pensaskerttu jokusen pajulinnun lisänä. Parvi jatkoi touhukkaana nopeasti länteen rannan pajukkoa pitkin.
Tämän lauantaipäivän vietimme taas pyöräillen Vanhankaupunginlahdelle ja takaisin, kierrellen lahden itälaidan lintulavoja ja -torneja, kallioita sekä koetilan peltoteitä. Piti olla joku valkoposkihanhien laskentapäivä mutta matkalla emme havainneet niitä ensimmäistäkään, vasta lahdelle tultuamme niitä näkyi perinteisin suurparvin sekä Hakalanlahdella että pelloilla. Eilisiltanakin kävelylenkillä kotikulmien pellot olivat aivan tyhjät, eikä hanhia näkynyt viereisellä golfkentälläkään. Ruoikosta kuului timalien pimputusta ja tyynessä säässä myös muutolla lepäilevien hyönteissyöjien kutsuääniä. Näkyviin lintuja tuli kuitenkin vain vähän. Rastaita lentelee jo jonkin verran kaupungissa, pihlajat alkavat olla houkuttelevan punaisia.
***
( ruskosuohaukkoja kierteli Vanhankaupunginlahdella kolme )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.