( elis viisi vuosikymmentä sitten )
Vuonna 1967 retkeni Halikonlahdelle
jatkuivat lähes jokapäiväisinä. 25.7. kävin iltasella vajaan
kolmen tunnin kierroksella altailla, pilvipoutaa oli ja
kahdeksantoista astetta lämmintä. Kahlaajat olivat edelleen hyvin
edustettuina, mukavammasta päästä pari suosirriparvea ja tylli.
Jouhisorsa ui kakkosaltaassa, uloimmassa taas merilokki.
Vuohensaarentien varressa oli sen vuoden ensimmäinen tiklini.
Seuraavana päivänä tein taas
samanlaisen kierroksen samaan aikaan samoille altaille. Rytikerttunen
oli edelleen aktiivinen uloimmassa altaassa, tuulihaukka kierteli
altaiden pohjoispuolella ruokaa etsien. Kahlaajamuuttoa oli ollut,
suosirrien joukossa oli kuovisirri, elämäni ensimmäinen. Myös
lapinsirrejä, musta- ja valkovikloja oli tullut lisää eiliseen
verrattuna.
Perjantaina, 28.7. tein kierrokseni jo
iltapäivällä. Pilvipeite oli ohentunut hieman ja lämpökin taas
20 astetta. Fasaanipoikue oli taas altaiden reunoilla, tällä kertaa
eri kuin aiemmin, tässä oli viisi poikasta. Outoa laulua kuuntelin
Halikonjoen takaa Viurilanlahden puolelta, epäilin sitä jonkun
sirkun aikaansaannokseksi mutta itse laulajaa en nähnyt. Helpompi
oli huomata Halikonjoen yllä lentävä peto, ruskosuohaukkakoiras.
Kirjoista tuttu lintu oli nyt elämäni ensi kertaa edessäni.
Suosirrien määrä altailla oli kasvanut, samoin lapinsirrien mutta
eilistä kuovisirriä ei enää ollut. Myös osa eilisistä musta- ja
valkovikloista oli jatkanut matkaa.
***
( elis viisi vuosikymmentä sitten, kuva kuitenkin tältä kesältä, kännykällä putken läpi otettu )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.