( tämä perhe on tämänkesäisiä )
Unikeon päivänä vuonna 1975 olin
töissä edelleen Perniön alkoholistihuoltolassa. Edellispäivän
kauppakäynnillä Strömmassa olin tavannut turkulaisen lintututun
Laineen Jarmon, kalastamassa silakoita vanhalla kanavalla. Oli
kuulemma antanut käsipäivää elämänpinnalle eli kanadanhanhelle,
sillä oli poikue kanavan rannassa. Itsekin yrittelin kalaa illalla
huoltolan rannasta mutta tyypillisesti turhaan, mitään ei uistimeen
tarttunut jos ruokoja tai levää ei lasketa.
Seuraavana aamuna tein neljän tunnin
kävelykierroksen Jeturkastin metsissä. Kanahaukan poikuetta lähdin
etsimään ja se löytyikin lähes välittömästi Jeturkastille
johtavan metsäautotien varresta. Poikasia oli ainakin kolme, pyrstöt
vielä lyhyenpuoleisia mutta lentotaito jo kohtalainen.
( tämä poikanen on Viikin tämänkesäisiä kuten näkyy )
Sääksenpesälle oli kuitenkin matka.
Kävin katsomassa sekä vanhan että uuden pesäpaikan. Emo kierteli
varoitellen ylläni lähes parin kilometrin etäisyydelle pesästä.
Poikasista näkyi ainakin yksi jo hyvin lentävä. Pirunpellon
laitakuusikosta nousi siivilleen ukkometso, sääksenpesän vieressä
oli teeripoikue emoineen. Metsistä löysin kaksi puukiipijän
lentopoikuetta ja kulorastaita rätisi joka puolella mäntynummea.
Illalla kulutin taas neljä tuntia
heitellen turhaan uistinta huoltolan rannassa. Lähilahdella ui
seitsemän silkkiuikkua, kolme heinäsorsaa ja parikymmentä telkkää.
Lähistöltä kuului nokikanan ääntä. Yli muutti kaksi metsävikloa
ja neljä sipiä lenteli rannoilla. Hetken rantapuissa hätäili myös
ilmeisen eksynyt käpytikka. Strömman suunnalla päästeli ilmoille
sulosointujaan kalasteleva räyskä. Minkki kävi kalassa saman
Öyrisvikenin rannassa, mie en saanut mitään, se sai.
Ukkossateet häiritsivät muuten
leppoisaa kesäpäivää, jopa niin että ne liuottivat liimat
paksusta retkivihostani joka siitä lähtien on ollut hankalasti
käsiteltävä irtolehtipainos.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.