( eilinen Elfvikin tundrahanhi )
Näin koleaa kesää ei ole tainnut olla täälläpäin sitten vuoden 1974, jolloin muistaakseni miltei joka päivä satoi – muistan kun ajoin päivittäin Salosta fillarilla kesätöihin Halikon Märyn sairaalaan. Nytkin on toistuvasti kaunis aamupuoli vaihtunut iltapäiväksi kuurosateisiin ja ukkosiin.
( merihanhi tuulettaa pesun jälkeen Elfvikissä )
Kahlaajia on ollut tarjolla kuitenkin hyvin, siitäkin huolimatta että vesi on korkealla eikä rantojen lietteitä juurikaan näy. Eiliselläkin kierroksella Espoon Laajalahdelle ja Helsingin Vanhankaupunginlahdelle huomasin kaikkiaan viisitoista eri kahlaajalajia, mikä muistuttaa jo vanhojen hyvien aikojen tai sitten hyvien paikkojen päiväsummia. Tietysti kovalla kiertämisellä oli osuutensa, olin ulkona kai seitsemän, kahdeksan tuntia ja olihan tarjolla pari pikkuharvinaisuuttakin, lampiviklo ja mustapyrstökuiri. Yksilömäärät jäivät kuitenkin pienehköiksi ja muuten mitään erikoisempaa ei näkynyt, kolme kuovisirriä taisi olla seuraavaksi erikoisin havainto.
Muuten harvinaisuudet ovat aika sitkeitä pysymään paikalla. Vieläkin jalohaikaroita on sekä Laajalahdella että Vanhankaupunginlahdella, eilen näin yhteensä neljä. Hanhien joukossa oli tundrahanhi Laajalahdella, Vanhankaupunginlahden sepelhanhi pysyi miulta piilossa vaikka se paikalla olikin ollut. Luhtakanat ja luhtahuitti huutelivat yhä Laajalahdella.
***
( eilinen Elfvikin jalohaikara)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.