Satakieltä vääriin suihin?

Satakielet eivät tänä keväänä olleet laulutuulella, nyt niitä kuulee meikein enemmän kun ne varoittelevat pesiään ja poikasiaan. Tavallisesti on helppo kuvitella että ne varoittelevat miut nähtyään mutta joskus syyllinen on muualla.

Tuon linnun epäilin seuraavan minua mutta harakka piileskelikin tuomipuskan uumenissa. Ruokaa sekin oli etsimässä omille poikasilleen ja nokka näytti jo olevan täynnä löytöjä.

Satakielen pojat taisivat jäädä sillä kertaa rauhaan. Toisella kerralla varoittelivat molemmat emot kiihkeästi, mutta liikehtivät taas muualla kuin miun ympärilläni. Syyllisen onnistuiin näkemään vilaukselta kun se laskeutui puusta.

Kuvittelin sitä näädäksi mutta kärppähän tuo on, pieni ja valkeat tassut. Innokkaasti varoittelevat satakieliemot kuljettivat sen nopeasti paikalta yli sadan metrin päähän.

Kalaonnea

Mitähän mahtaa lukea näiden päivien kohdalla kalastajan kalenterissa,

linnuilla ainakin tuntuu saalista riittävän.

Keskiviikkona seurasin muuatta merilokkia joka koukkasi Purolahdella rantaveteen

ja nousi ilmaan nokassaan kohtalainen särjensukuinen saalis.

Vähän sitä miulle esiteltyään se kaarsi takaisin Purolahdelle ja ryhtyi syömään saamaansa lietesärkällä.

Vähän myöhemmin samasta paikasta nosti sääksi vielä isomman lahnannäköisen kalan

ja lähti kuljettamaan sitä pohjoiseen, ilmeisesti pesälleen.

Reitti kulki läheisen ruskosuohaukan pesäpaikan yli ja kalastaja sai itselleen toviksi saattajan.

Ei tuo oikeasti yrittänyt saalista kaapata, kunhan hätisti toisen pedon hieman kauemmas pesältään.

Tuulinen päivä Matalajärvellä

Tiistaina oli koleaa ja kovaa tuulta kun luoteesta tuli yhtenään kuurosadepilviä.

Tiiroilla oli liikettä, mereltä ei varmaan löytynyt syötävää koska niitä tuli koko ajan etelästä järvelle ja kalaa saatuaan lähtivät taas takaisin.

Joukossa oli sekä kala- että lapintiiroja, jälkimmäiset tuntuivat keskittyvän järven keski- ja pohjoisosien haravointiin, edelliset partioivat myös etelärannalla missä niitä tornista seurailin.

Yllä näkyi kerran päätönkin tiira,

tai ainakin siihen asti kunnes se ryhtyi puhdistamaan alapuoltaankin.

Kalaa ne vedestä etsivät, ja kai muutakin pienempää syötävää koskapa koukkasivat vähän väliä pintaan ottaen jotakin hituja nokkaansa.

Koleaa juhannusta

Tämänvuotinen juhannusaika oli kovin kolea ja epävakainen. Miulla nyt tietysti on vapaata, vuosilomaa koko kesän ajan. Seijallakin oli viisi vapaata päivää, mutta hautajaiset Korialla veivät yhteisestä ajasta ison osan. Luonnossakin ehti kuitenkin käymään.

Laajalahden äkäinen joutsenpari näytti menettäneen poikasensa, vain emoja on näkynyt viime aikoina. Muita valkeita lintuja niityllä näkee sen sijaan edelleen runsaasti, kuudesta paikallisesta jalohaikarasta tulee havaintoja jatkuvasti, samaan kuvaan olen toistaiseksi saanut mahtumaan parhaimmillaan viisi.

Juhannusaattoa seurasimme Ridasjärven lintutornista. Kaulushaikarat huutelivat eri puolilla järveä ja auringon laskiessa nuolihaukat kiersivät matalalla ruoikon yllä korentojahdissa.

Viikissä hanhipoikueet kasvavat nopeasti, ja metsäkauriit ruokailevat huomaamattomina rantaniityllä.

Neljä vuosikymmentä sitten XXXI

Neljä vuosikymmentä sitten 26.6.1977 olin kymmenen tuntia soutelemassa eri puolilla Halikonlahtea, kävelin välillä Vaisakon etumetsässä sekä niityllä kuvailemassa kukkia. Vedenpuhdistusaltailla oli jo syysmuuttoaan aloittavia kahlaajia. Liroja oli parikymmentä, mustavikloja kaksi, suokukkoja noin sata. Metsäviklokin oli levähtämässä altailla. Punajalkaviklot ja yksi taivaanvuohi taisivat olla paikallisia pesijöitä.



Päivän mittaan lahdella kävi kalastamassa kolme sääkseä. Muutamassa silkkiuikun ja nokikanan pesässä oli vielä munia, mutta enimmillä oli jo poikueet. Kaksi heinätavia löytyi Vaisakon luota läntisestä lahdenpohjukasta.



Rytikerttuset lauloivat edelleen innokkaasti, koko lahden kannaksi laskin veneestä viitisentoista laulavaa koirasta.

Seuraavana päivänä pyöräilin valokuvausretkelle Halikon Kakossuolle. Tien varresta löytyi liikennekuoleman uhreja, yksi fasaani, yksi rusakko, yksi varpunen ja yksi pikkulinnun raato joka oli jo turmeltunut tunnistamattomaksi. Eläviäkin otuksia oli, hirvilehmä vasoineen, ja linnuista kangaskiuru lauloi Märyn sairaalan lähellä. Vähän ennen Kakossuota kierteli yllä kanahaukka joka sitten lähtikin suon suuntaan. Sinne minäkin.



Kurkien jälkiä löytyi pitkin suota. Yksi kurki löytyi eteläreunasta, siirtyi vaivihkaa suon toiselle laidalle. Varoittelikin myöhemmin kun taas lähestyin uudestaan etelälaidassa samaa paikkaa. Viittaa siis yhden parin onnistuneeseen pesintään. Niittykirvisiä oli kymmenen paria, keltavästäräkkejä parikymmentä. Kaksi pensastaskuparia ja kolme metsäkirvisparia oli pitkin sopivia biotooppeja, edelliset avoimella, jälkimmäiset metsäsaarekkeissa. Kapustarinta oli kuuluvin lintu suolla, kahdeksan paria hätäili koko ajan, liikuin missä päin suota tahansa. Yksi liropari varoitteli koilliskulman nevalla, pari yksittäistä töyhtöhyyppää olivat hiljaisempia mutta kuitenkin varuillaan.



***

( kurjen jälkiä Kakossuolla )

Myöhästyneet kerttuset

( aru rouskuttaa )


Kevät oli kylmä eikä kesäkään ole juuri sen parempi ollut.

Kesti kauan ennen kuin tutut yön laulajat, kerttuset, saapuivat joukolla.

( siirtyivät suoraan pesintään )

Satakielet olivat koko kevään hyvin vaisuja edellisiin keväisiin verrattuna, tulivat mieleen harrastukseni alkuajat jolloin satakieli oli vielä harvinaisuus Lounais-Suomessa.

( siinä vähän vanhempi kuva )

Viimeisinä saapuvat luhtakerttuset runsastuivat kunnolla vasta kesäkuun puolivälin jälkeen.

Viitakerttusia saapui hieman aiemmin ja ne vaikenivat pian saapumisensa jälkeen pesintää enteillen.

Rytikerttuset ovat nyt hiljaisia mutta kohta ne varmaan aloittavat taas toisen kierroksen.

Vahdit ja vahdittavat

Tuosta lokkien tuhoisuudesta tuli mieleen että maastossa on tällä hetkellä paljon samanlaista vahdittavaa.

Viime vuonnakin taisin mainita täällä töyhtöhyypistä ja siitä miten niiden poikaset ovat varisten ja harakoiden hyökkäysten kohteina.

Tänä vuonna huonot säät ja merenrantatulvat veivät paljon hyyppien poikasia mutta joitakin on edelleen säästynyt.

Niityllä on muitakin kahlaajia. Näinä aikoina punajalkaviklojen loputon varoittelu käy korviin saaristossa mutta myös näillä kaupungin rannoilla.

Heinikon seasta löytää myös poikasia, ne ovat varsin huomaamattomia paitsi jos tulevat niityn aukkopaikoille.

Emo lentää näkyvästi yllä

kun pojat hakeutuvat vähin äänin kauemmas suojaan.

Näkyvimpiä niityn poikueista ovat pääkaupungin rannoilla valkoposkihanhet.

Emot valvovat valppaina

kun pikkupullerot keräävät syötävää nurmikoilta tai rantaniityiltä.

Nälkäiset lokit

Tänään tuli vastaan heinäsorsapoikue. Sitä seuratessa ohi lensi harmaalokki ja yllättäen kaartoi poikasten kimppuuun napaten yhden nokkaansa.

 Emo yritti pakottaa rosvon takaisin veteen tarttumalla sen pyrstöön mutta lokki pääsi saaliinsa kanssa irti

ja vähän kauempana laskeutui veteen, käänsi poikasen nokassaan nielaisten sen siinä ja samassa.

Kauempana ollut merilokki huomasi harmaalokin onnen ja hyökkäsi sen perään yrittäen saada sen oksentamaan saaliinsa, turhaan.

Ei merilokki kuitenkaan ole pelkkä rosvo. Vähän aiemmin huomasin kuinka eräskin syöksähti nopeasti veteen

ja onnistui saamaan otteen kohtalaisen kalan vatsaevästä.

Yrittäessään vaihtaa otetta se kuitenkin sai huomata miten kala katosi takaisin pinnan alle.

Vähän aiemmin keväällä tuli vastaan selkälokki joka dyykkasi ruokansa uimarannan roskapöntöstä.