Satakielet eivät tänä keväänä olleet laulutuulella, nyt niitä kuulee meikein enemmän kun ne varoittelevat pesiään ja poikasiaan. Tavallisesti on helppo kuvitella että ne varoittelevat miut nähtyään mutta joskus syyllinen on muualla.
Tuon linnun epäilin seuraavan minua mutta harakka piileskelikin tuomipuskan uumenissa. Ruokaa sekin oli etsimässä omille poikasilleen ja nokka näytti jo olevan täynnä löytöjä.
Satakielen pojat taisivat jäädä sillä kertaa rauhaan. Toisella kerralla varoittelivat molemmat emot kiihkeästi, mutta liikehtivät taas muualla kuin miun ympärilläni. Syyllisen onnistuiin näkemään vilaukselta kun se laskeutui puusta.
Kuvittelin sitä näädäksi mutta kärppähän tuo on, pieni ja valkeat tassut. Innokkaasti varoittelevat satakieliemot kuljettivat sen nopeasti paikalta yli sadan metrin päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.