Vihkoon vietyä XLIX

( siinä miun kuvani tunturipöllöstä Jurmon järven vakiokatajassa, otettu 45 vuotta sitten ihan ensimmäisellä lintukamerallani )

3.11.1974: Heräsimme aamuun toiveikkaina. Opalla oli tänään synttärinsä ja hänen oli myös lähdettävä saarelta kunhan yhteysalus iltapäivällä tulisi. Lähdimmekin siis reippaasti kierrokselle tihkuilusta huolimatta. Sää oli muutenkin samanlainen kuin eilen, koillistuuli kohtalaista ja muutenkin hyvin loppusyksyistä.

Kierrettyämme saaren keskiosat saavuimme pian länsipäähän sataman suunnalta. Järviniityllä komppasimme kun toisesta päästä Järvikannakselta nousi ilmaan valkea pöllö. ”Kato, pöllö”. Katsoi, ja sanoi: ”Jumatsukka, ei oo eilinen, on vaan juvi.” Niin se olikin. Se lensi Etelälahden perukkaan ja nostatti ilmaan toisen nuorukaisen! Mehän olimme ällikällä lyötyjä vaikkemme vieläkään tiedä mikä se ällikkä on. Hieman pöllöt keskenään kisailivat ja siirtyivät sitten tahoilleen, toinen Eteläriutalle, toinen Järvelle vakiokatajan katveeseen.

Kyllä meillä puhetta riitti, mutta onneksi ymmärsimme katsella vielä ympärillemme putkellakin. Kumpareen takana Eteläkallion suunnalla näkyi vanhan tunturipöllökoiraan valkea pää. No johan näitä on... Tällä erää lähdimme kiertämään riutat, ensin länsi- sitten lounaisriutan. Vesilintuja tuo kierros eniten tuotti, lokkeja myös. Pulmusparvet olivat eilisestä pienentyneet mutta oli niitä silti vielä.

Puolitoista tuntia myöhemmin olimme taas katselemassa vakiokatajan asukkia. Opa yritti ottaa kuvaakin, se kun oli aika luottavainen yksilö. Mie jatkoi järvikannakselle mistä nousi ilmaan taas yksi nuori. Miun kohteenani oli kuitenkin se aikuinen koiras jonka pään näimme aiemmin. Se löytyikin ihan vanhalta paikaltaan, ja pelästyttyään se lähti nuorukaisen perään Järvelle päin. Opa suunnisti jo satamaan päin, mie mielestäni kaiken kokeneena lähdin kiertämään etelärantaa itään, miullahan ei ollut edes kameraa mukana nyt kun sille olisi tosiaan käyttöä ollut. Kuinka silmä taas osuikaan 'vanhaan muovikassiin' joka tuntui lepattavan eteläkallion huipun kivikasan takana. Valkoinen pöllöhän se oli sekin, nuori taas. Se lepatus tuli yhdestä puoli-irtonaisesta siipisulasta. Tämäkin suunnisti järvelle päin, nyt siellä oli varmasti kolme nuorta ja yksi vanha koiras.

Mie jatkoin itään mutta kiinnitin huomiota jokaikiseen valkeaan kiveen, kassiin, paperiroskaan ja eikös vaan löytynytkin vielä yksi höyhenkasakin, taas lähes täysvalkea, läheltä Etelälehtoa ison kiven suojapuolen laidalta istumasta. Tämä oli aika arka yksilö ja siirtyi pian muutaman sadan metrin päähän harjulle istumaan vastaavaan tähystyspaikkaan. Pakoetäisyydet kirjasin vihkoon: vanhat linnut 55 ja 110 metriä ensihavainnon yhteydessä, nuoret 80, 45 ja 50 metriä samoin ensi kertaa lähestyttäessä.

Ossi oli synttärilahjansa saanut, toivottavasti kuvankin, mie käväisin asemalla ja tein vielä iltapuolella kierroksen idässä. Sinisuohaukka muutteli kylän yli, varpushaukka saalisteli samoilla tienoilla. Teeriä löytyi idästä yksitoista. Taivaanvuohikin löytyi, sen etsintä jäi meiltä järviniityllä kesken kun pöllöt yllättivät. Muita kahlaajia ei sitten löytynytkään. Lepikkoa en tänään kompannut, suon laidasta löytyi sentään kaksi peukaloista.

Pöllöjä lukuun ottamatta päivä oli eilistä vaisumpi, tukkakoskeloita oli enää 55, pulmusia 34, kalalokkeja muutti 170, ainoa hieman eilistä pirteämpi esitys.

***

( naaraassa riittää pilkkuja selvästi koirasta enemmän, nuorella nuo pilkut olisivat tummanruskeita, lähes mustanruskeita ja niitä olisi vieläkin enemmän )