Vihkoon vietyä XXIV

(lapinsirkku ja variksenmarjaa)

6.9.1974: Heräsin Jurmossa aamuviideltä toteamaan että keli on samaa kuin illallakin, eli tuuli etelästä navakkaa. Mitään muuttoa ei olisi luvassa. Pilvipeite oli tihenemässä ja näkyvyys vielä hyvä. Päätin tehdä aamulla vaihteeksi itäkierroksen enkä jäänyt muinaismuistolle turhia tapittamaan.

Muutama lapinsirkku siinä kävellessä kuitenkin lenteli vaihteleviin ilmansuuntiin joten paikallisia lepäilijöitä taisivat olla. Teeret ovat aamuvirkkuja, niitä löytyi kuusi lintua hajallaan metsien laidoissa. Tuuli- ja ampuhaukka päivystivät paikallisina.

Itäsannat kävelin kahteen kertaan kun pistäydyin myös itäriutalla. Kaksi isosirriä oli siellä parasta, lisänään pieni parvi tyllejä ja suosirrejä, yksi kapustarinta ja karikukko. Santojen vieressä variksenmarjanummella lepäili lisää lapinsirkkuja, ihan samanlaisessa maastossa missä olivat kesänsäkin viettäneet. Riuttaa pitkin tuli idästä saareen toinen ampuhaukka. Vesilinnut olivat hakeutuneet itäpään rantojen tuntumaan suojaan, eniten oli haahkoja ja isokoskeloita, joukossa pari kuikkaa ja yksi merimetso. Molkkuniemen ja leppälehdon välimaastosta löytyi kymmenen teertä lisää, lepikon läpikävelyllä kaksi lehtokurppaa.

(itäsantojen takainen variksenmarjanummi kauniina kesäpäivänä)

Sitten alkoikin sataa, ensin hiljalleen ja kohta oikein kunnolla. Ei se minua kuitenkaan heti pysäyttänyt, vaan jatkoin etelärantaa etelälehdon vieritse länteen. Tuuli oli kääntynyt lounaaseen joten aika vastaista se mennessä oli, märkääkin vielä. Kahlaajat, sorsat ja lokit eivät vettä pelkää, niitä oli pitkin rantaa ja merta. Pikkulinnut sen sijaan piiloutuivat jos pystyivät. Yksi räkättiparvi sentään oli sen verran karskia tekoa että lenteli pitkin nummea, muut havaitut pikkulinnut lähtivät suunnilleen edestä karkuun ja putosivat pian takaisin piiloon.

Lounaispään lahdet olivat suojaa hakevien sorsien täyttämät. Tuuli oli kerännyt sinne myös kalalokkeja. Ilmeisesti idästä saareen tullut ampuhaukka oli nyt täällä lounaisriutalla hätistelemässä kahlaajaparvia joita oli kolme suosirriporukkaa ja yksi tylliparvi. Valtaosa retken alun kahlaajista oli jo ehtinyt muuttaa muualle. Isommat kahlaajat kuten punakuiri ja kuovit eivät juuri ampuhaukasta hätkähtäneet. Sade jatkui sitkeänä joten päätin lähteä hetkeksi kuivumaan aseman sisälle, ja samalla kuivaamaan kiikarit ja kaukoputken, ei niillä tee mitään jos vesi alkaa höyrystyä niiden sisälle kuten tuohon aikaan oli melkein aina optiikan kanssa, vasta myöhemmin alkoi tulla kunnon vesitiivistä kalustoa kohtuuhinnalla käyttöön. Opiskelijalla ei ollut varaa kuin halpamalleihin.

Ei se vesisade muuta käskyä tarvinnut kuin tuon että se ymmärsi saman tien lakata. Sää alkoi iltaa myöten myös kirkastua kun pilvipeite ensin rakoili vähän ja lopulta hävisi sinne minne sadekin, mantereen suuntaan. Tein miekin siitä heti uuden paikkauskierroksen länteen, nyt ihan länsiriutalle asti. Harjulla saalisteli jo kolme tuulihaukkaa, länsipäässä nuori tumma merikihu harjoitteli ammattiaan sinne keräytyneiden kalalokkien kanssa. Riutan kärkeen oli kerääntynyt sata suosirriä ja parikymmentä tylliä, yhdeksän kapustarinnan parvi muutti yli lounaaseen. Vielä kiertelin iltaa kulutellen Moringharun – sataman ja kylän väliä mutta mitään mainittavaa muuttoa ei tänä iltana ollut. Huomenna voisi olla toisin, säätiedotus ainakin lupaili poutaa...

***

(ulkosaaristoon eksynyt käpytikkanuorukainen)