Vihkoon vietyä XXII

(käpytikkojen liike aloitti tuon ikimuistettavan vaelluslintusyksyn, sillä lajilla ei ole tainnut vastaavaa vaellusta ollakaan tuon syksyn jälkeen)

4.9.1974: Aamuherätys oli jo ennen viittä ja kuudelta lähdin mie katsomaan olisiko Muinaismuistolla aamumuuttoa, toiset jäivät valmistautumaan Utö-laivan tuloon ja kotiutumiseen, toki sitä ennen tekivät vielä satamasta pienen kierroksen länteen Järven tuntumassa. Pari tuntia muuttoa tarkkailtuani lähdin miekin sinne länteen ja poimin satamasta heidän viestinsä siitä mitä he olivat ennen saarelta poistumistaan nähneet.

Käpytikkoja oli vaelluksella tuona syksynä paljon, lähes ennätyksellisesti, kolme päivää sitten niitä oli ollut peräti sata. Nytkin sellaisia saapui saareen heti aamusta, aika sekavassa mielentilassa. Matti oli nimittäin kertonut että kun hän tuona huippupäivänä seisoi riutan kärjessä etsimässä vesilintuja kaukoputkella, hän säikähti kun mereltä tullut tikka oli laskeutunut hänen reidelleen. Hyvä ettei sentään ryhtynyt nokallaan toukkia etsimään...

Lapinsirkkuja muutteli noihin aikoihin eri tavalla kuin nykyisin, vähän väliä tuli mereltä yksinäinen tai parin kolmen linnun ryhmä. Sää oli lämpimän puoleinen, lämpöä saman verran kuin ympäröivässä merivedessä, tuuli heikkoa lounaasta, yläpilvet peittivät taivaan ja meren yllä oli hieman aamusumun tapaista, näkyvyyttä riitti juuri ja juuri saaren keskeltä kärkiin. Muutto ei kauhean vilkasta ollut joten länsikierros kutsui.

Kahlaajat tuntuivat olevan liikekannalla, mahdollisesti vain toiveikkaan ampuhaukan hätistämänä, pikkuparvia meni vähän väliä ohi sinne tänne. Tyllejä ja suosirrejä tuntui olevan eniten, seassa sitten vähän muitakin, mutta isompana parvena vain suokukkoja kolmisenkymmentä Järvellä. Myös sorsia oli länsipäässä paljon, tähän aikaan metsästäjät niitä mantereelta näille vesille hätistävät, täällä kun ei ole sorsastajia. Merikihukin vielä muutti, ja uikkujen joukkoon oli ilmaantunut härkälintuja. Kiersin etelärantaa pitkin takaisin saaren keskiosia kohti, ja puolilta päivin tuli sopivasti ukkoskuuro jonka aikana kävin asemalla vähän välipalaa tankkaamassa.

(riskilöitä näkyi yhdeksän)

Iltakahdelta lähdin uudestaan kiertämään, nyt itään päin. Pohjoisrannalla ui kaakkuri ja kolme mustakurkku-uikkua. Muinaismuistolle pysähdyin taas toviksi katsomaan muuttaisiko mitään, ei muuttanut. Vain paikalliset tuuli- ja ampuhaukka siellä kiertelivät. Lähdin laveaa polkua itään päin, nyt tuli mereltä muuttava varpushaukka, ja yllätyksekseni pelotti edestään ilmaan keräkurmitsan. Tai no, ei se siinä mielessä yllätys ollut että edelliset miehittäjät ollivat sellaisen saarella nähneet, mutta onnea kuitenkin tarvittiin että sen näin. Leppälehdossa raksutti pari sinirintaa, nekin Lapin jo jättäneet.

Grundvikissa ja Molkkuniemessä oli taas kahlaajia sekä vesilintuja. Kuoveja oli parvi pysähtynyt sinne. Telkkien, koskeloiden ja haahkojen joukossa oli myös pilkkasiipiä, poikueen verran. Pari nuorta kalatiiraa kierteli itäsantojen hietikon edustalla pikkukalan toivossa. Kävin vielä itäriutallakin kääntymässä ennen kuin palasin takaisin lepikon ja suon laidoille. Nyt olivat jo keltavästäräkit aloittaneet iltaliikkeensä, illan tullen saareen oli ilmaantunut myös pari uutta varpushaukkaa ja sinisuohaukkaa. Näine hyvineni palasin iltaseitsemältä asemalle ja pistin ehtooksi.

Kaikkiaan havaitsin 70 lajia, oikein hyvä tulos näin aloitukseksi. Runsain oli taas keltavästäräkki 450 yksilöllä, 272 tylliä ja 256 isokoskeloa olivat myös runsaimmassa päässä. Vähälukuisemmista lajeista silmään pistää maininta kuudesta luotokirvisestä, ne ovat noista ajoista selvästi vähentyneet.

***

(sisuhaukka eli väsymätön eli sinisuohaukka)