Menneitä muistellen XLII

(ehkä tuosta saa kalpean aavistuksen ristisorsasta, parempaa en löytänyt)

4.5.1967: Palaan pari vuosikymmentä Tsernobyliä aikaisempiin aikoihin, ensimmäiseen täysimittaiseen kevääseeni Salon Halikonlahdella. Pyöräillen tein retkiä altaille ja uskollisesti lähes joka kerta myös vanhoille kotikulmille Sirkkulaan. Tämä torstaipäivä ei sään puolesta paljoa luvannut. Lämpöä oli sentään kymmenkunta astetta mutta taivas täyspilvinen ja tuuli pohjoisen puolelta, ajoittain tihkuilikin. Koko päivä oli retkiaikaa joten lienee ollut helatorstai.

Aamulla lähdimme veli Arton kanssa retkelle Halikonlahdelle. Kierros vedenpuhdistusaltaiden ympäri pysähtyi yllättäen saapuessamme kolmosaltaan luoteisnurkkaan. Edessämme oli outo lintu. Se liikuskeli lokkien joukossa tuon kulman lietesärkillä muutaman kymmenen metrin päässä. Iso ja pääosin valkea se oli ja kun se kääntyi meitä kohti, sen rinnassa näkyi leveä ruosteenvärinen vyö. Ulkomuoto toi heti mieleen kirjoista tutun ristisorsan, ja sellaiseksi se oli helppo määrittää kun se vielä nousi edestämme lentoon.

Onneksi se vain peesasi säikähtäneitä lokkeja ja laskeutui pian takaisin veteen. Siitä sitä oli hyvä tarkastella kunnolla, ja koiraaksikin lintu oli määritettävissä koska sen nokkakyhmy oli kovin komea ja railakkaan punainen. Elishän siitä tuli, ja vielä varmemmaksi vakuudeksi siihen saapui kanssani myöhemmin lintua katsomaan vanha kansakoulukaveri Pukin Jouko, Villilästä kotoisin, tulivat meidän kouluun kun heidän koulunsa lakkautettiin. Jäihän se paikalle vielä seuraavaksi päiväksi joten näkijöitä varmaan oli useampiakin. Seuraavan päivän ohikulkijoita oli muun muassa joku retkeilevä koululuokka, jonka meluisat pojat ja keskenään juttelevat tytöt tuskin siihen mitään huomiota kiinnittivät, varsinkin kun se väistyi noiden edestä Viurilanlahden puolelle odottamaan rauhan palaamista. Mie sen sijaan ryömin iltapäivällä koulun jälkeen mahdollisimman hissuksiin ihan linnun lähituntumaan tarkkailemaan sitä niin läheltä kuin pystyin silloisilla 6 kertaa suurentavilla kiikareillani. Olihan kyseessä aivan ensimmäinen lintuharvinaisuus jonka olin onnistunut Salon keskustaan muuton jälkeen uusilla retkeilyalueillani löytämään.

Oli Halikonlahdella muutakin, löysin muun muassa kolme heinäsorsan munapesää. Keväälleni uusia lajeja olivat sekä metsäviklo että liro, jotka varmistin lajeilleen äänistään. Tylli ja pikkutylli olivat samanlainen lajipari, jotka näyttivät kovin samanlaisilta kiikarilla katsoen mutta olivat helppoja määrittää äänistään. Niitäkin molempia siellä oli. Vasta kun aamulehtien jaosta saamillani rahoilla päivitin kiikarini kymmenkertaiseksi ja varsinkin kun hommasin kahlaajien katselua varten pattikowan, alkoivat kahlaajien ulkonäön salat kirkastua ihan noilla samoilla jalansijoilla seisten.

Pyörälenkillä vanhoille kotikulmille löysin lisäksi muun muassa tiltaltin, kolollaan huutelevan uuttukyyhkyn ja pari muuttavaa kurkea. Kaikkiaan tuon päivän lajimäärä nousi viiteenkymmeneen mikä oli miulle tuohon aikaan hyvä tulos.

Muuten, vihkojani sellaillen huomasin että neljäntenä toukokuuta olen havainnut ristisorsakoiraan toisenkin kerran Halikonlahdella, vuonna 2013. Silloin oli menossa Tornien taisto, ja joukkueemme kisaamassa Halikonlahden uudemmassa lintutornissa. Sellaisista retkistä enemmän joskus toiste. Tänäänkin 4.5.2016 kävin Halikonlahdella. Paikalla oli muun muassa valtava parvi valkoposkihanhia, kai parisataa pikkulokkia ja monia harmaasorsia, kyhmyjoutsenpari pesällään ja luhtakana, kaikki sellaisia lajeja joista miulla ei ollut vielä 4.5.1967 ensimmäistäkään havaintoa.

***

(lisää haasteita kuusi kertaa suurentaville kiikareille, onneksi äänestä tuntee)