Haastekisa alkoi

(Pitkäjärven laulujoutsenemo pesällään, vielä)

Jokin aika siten haastoin kuoleman kisaamaan kanssani neljänsadan katkaisusta. Huomasin että haaste on mennyt perille. Janakkalassa oli eilen ruusulokki, jota väki innokkaasti kävi bongaamassa. Mie en viitsinyt ensimmäisenä päivänä lähteä, Suvin kanssa ulkoilimme täällä pääkaupunkiseudulla vain. Tänään sitten Suvilla oli äitienpäivän kutsut mummolassa, joten miulla oli aikaa ajatella tuota elisbongaustakin, mutta kuolema päätti ottaa haasteeni vastaan ja nirhasi sen linnun, joutui kuulemma jonkun pedon saaliiksi. Pitää skarpata bongausotetta kun peli menee näin kovaksi, jos vähenevät omat aamut niin näyttävät vähenevän myös pinnojen päivät.

Eilen oli taas perinteinen tornipinnakisapäivä, sen peruja tuo lokkilöytökin taisi olla. Täällä pääkaupunkiseudulla jokainen lintutorni ja vähän sen näköinenkin oli varattu. Vaikka olin aamuneljältä jalkeilla, tällä kertaa en ollut mukana missään joukkueessa. Halikonlahden timalitorni olisi kai ollut vapaana mutta eipä tuntunut muitakaan vanhemman polven salolaisia kisa nyt kiinnostavan. Täällä lähitienoilla yllättävän hyvin näytti menestyneen joukkue joka kisasi Vantaan Pitkäjärven perukan tornissa. Kehäkolmosen liikennemelusta huolimatta olivat koonneet peräti 88 lajia, mikä riitti sijaan 38 valtakunnan listalla. Ehkei tämä Vantaa nyt ihan lintutyhjiö olekaan. Itse kävin samassa tornissa eilen ja tänään iltapäivällä ja ihmetytti outo joukko joka saapasteli ja kahlaili tornin vastarannalla jotakin touhuten. Sen tuo komppaus ainakin aikaan sai että paikallinen kurkipari tuntuu tällä hetkellä harhailevan kodittoman tuntuisena lähirannoilla. Kaulushaikara siellä vielä huutelee mutta saattaa olla että tuo häiriö on senkin mielestä kohta liikaa. Joutsenpari istuu sitkeästi pesällään ja sen vieressä, sinne päästäkseen tuholaisten pitäisi käyttää venettä, ja toden totta, sellainenkin siellä vastarannan tuntumassa näkyi  tänään olevan. Todella ihmeellisiä ääliöitä tämä kunta on täynnä.

Vapun jälkeen on ollut kesäisen lämmintä ja kasvu on kunnolla käynnistynyt ihan parissa päivässä. Lehdet puissa ovat jo kookkaita, tienvarret muuttuivat hetkessä keltaisiksi voikukkien puhjetessa ja parin viikon viileä kausi huhtikuun lopussa venytti valkovuokkojenkin kukintaa niin että ne ovat parhaimmillaan vielä näin äitienpäivänä, perinteisimpänä valkovuokkojen keruupäivänä. Keltavuokot ovat myös hehkeimmillään, näsiä alkaa jo kuihduttaa kukkiaan ja kasvattaa lehtiä. Linnutkin ovat tulleet, pari päivää sitten yllätti varhainen punavarpunen ja tänään huomasin itselleni kevään ensimmäiset harmaa- ja pikkusiepot. Satakielet runsastuivat hetkessä, eilen niitä lauloi jo joka puolella. Vesilintuja on vähänpuoleisesti, muuttokeräymiä ei näy, vain paikallista pesimäkantaa. Teimme eilen pienen yöretkenkin Suvin kanssa, mutta sen paremmin pöllöjä kuin muuttavia arktikaparviakaan ei kuulunut, vain rastaita, lehtokurppia ja tietysti rannassa satakieliä.

***

(siinä toinen äitienpäivänsankari)