Taas vaihtui vuosi

***

Tänään sitten taas aloitettiin uusi vuosi. Monen muun tapaan heräsin aamukolmen maissa, mutta kun nämä muut kasasivat hynttyyt päälleen ja sieppasivat eväät jääkaapista mukaan, mie hetken haahuiltuani painuin takaisin nukkumaan. Kaksitoista vuotta sitten oli Pihtiputaalla vuodenvaihteessa kurki, ja sitä todella lähdin sillä kertaa katsomaan. Tämänkertainen kattohaikara samalla paikkakunnalla ei houkutellut tarpeeksi varsinkaan kun muistin miten tylsää ajamista suurin osa siitä päivästä oli.

Todellisen ylösnousemuksen koin sitten vasta ennen aamukymmentä. Oli selvää että lintuja tästä pitää katsomaan lähteä, mitään hoppua en kuitenkaan pitänyt. Fastholma oli suunnitelmissa lähikohteiden ykkönen ja sinne lähdinkin kunhan ensin olin katsonut viihdepalvelusta sinne tallentuneen dokumentin miesten ja naisten aivojen eroista, tietysti aamupalan lomassa.

Fastholmaan oli saapunut väkeä sekä miesten että naisten aivojen ohjaamina suurenpuoleinen alati vaihtuva joukko. Kauaa ei tarvinnut miunkaan odotella kun sinivalkoinen päätähti ilmaantui ruokinnalle talia nokkimaan. Vähän kuviakin yritin, mutta aina oli joku oksanrisu sopivasti edessä eikä täysosumia juurikaan tullut. Kun lintu oli toisenkin kerran ehtinyt edessäni käydä, lähdin kiertämään kohti sadan metrin päässä varoittelevaa sinikeltaista tinttiporukkaa. Kuten arvelinkin, varpuspöllö se siellä istui koivussa tilannetta tarkkaillen. Katselijoita silläkin riitti. Palaillessani takaisin löytyi vielä se valkoselkätikkakin metsän sisältä.

Seuraavaksi ajattelin pistäytyä Vuosaaressa tarkistamassa olisiko Aurinkolahdella vielä harmaahaikaroita. Käynti oli kuitenkin turha, en mie ainakaan siellä niitä nähnyt enkä edes eilistä kanadanhanheakaan. Siitä lähdinkin sitten ajamaan kohti Vermoa.

Hevoset eivät Vermoon vetäneet vaan se että sieltä voisi kävellä Talin puolelle. Talin kanavassa oli sulaa ja joukko pullasorsia joita nytkin ruokittiin innokkaasti. Niiden lisäksi oli paikalla liejukana. Sellainen oli ollut tammikuussa Helsingissä muutama talvi aiemminkin mutta olihan se mukava saada ihan ensimmäisenkin päivän retkilajiksi vaikken ekaekaa-pinnoja kerääkään. Löytyi se kun jaksoi vähän odottaa, se piileskeli ihan lajityypillisesti ruoikon jääreunuksen alla, tullen esiin vain toveittain.

Ilta alkoi jo olla pitkällä. Päätin kuitenkin viimevuotiseen tapaan käväistä vielä Träskändan puistossa. Aurinko oli jo laskenut kun sinne ehdin ja tiaiset menossa nukkumaan. Nakkelikaan ei enää laudalle asti tullut, huuteli vain lähipuissa. Laudoilla oli viimeisinä kaksi puukiipijää ja koko joukko mustarastaita. Oli aika palata kotiin, saaliina viisi tuntia retkellä ja 22 lajia.

Aiemmin uudenvuodenpäivä oli perinteinen talvilaskentapäiväni. Esimerkkinä olkoon 1.1.2002, jolloin aloitin vuoden Johdesuon metsäreitin laskennalla. Linnusto siellä oli perinteisen karua ja karu oli kelikin, laskenta alkoi 26 asteen pakkasessa. Muuten oli tyyntä ja pilvetöntä eikä luntakaan sillä kertaa viittä senttiä enempää.


Lintuja vain oli tuolla metsässä vähän. Kaikkiaan kierroksella tuli vastaan yhdeksän lajia ja 47 eri yksilöä. Runsaimmat lajit hömötiainen (21), hippiäinen (10), töyhtötiainen (7) ja punatulkku (4) olivat ainoat joita nähtiin enemmän kuin yksi yksilö. Tuohonkin laskentaan osui yksi metso, se oli tuohon aikaan vielä sääntö, ei poikkeus.