Retkellä Karin kanssa III

…. Jäimme viimeksi Utsjoen lähistölle yöpymään ja odottamaan että kaupalta saisi polttoainetta. Taisi tulla yön jälkeen sunnuntai, ja kun palasimme kaupalle, se oli edelleen kiinni. Kari siitä sitten kyselemään kauppiasta kotoa, josko myisi meille bensaa jotta pääsisimme käymään vielä pohjoisempana. Saihan sitä neuvotella hyvän tovin, kai melkein tunnin, mutta lopulta närkästynyt kauppias tuli sitten mittarille ja saimme tankin täyteen, kuititta ja häirinnän korottamaan taksaan kylläkin. Kirkonmenojen aikaan kuulemma häiritsimme, pakanat.

Kun menovettä oli, suuntasimme heti Jäämeren rantaan. Piekanoita leijui neljä jo Nuorgamissa, merikotka löytyi tullessamme Varanginvuonon pohjukkaan. Siitä eteenpäin lintuja riitti. Parikymmentä tuhatta kajavaa jaksettiin laskea, kihuja kaksi ja puolisataa, joukossa kahdeksan tunturikihua. Merimetsoja näkyi pitkin rantaa ja kuikkien joukossa pari jääkuikkaakin. Kahlaajia oli tasaisesti vuorovesirannoilla, eniten suosirrejä ja -kukkoja. Pikkulinnuista mieleen jäi 11 lapinkirvistä ja pari isoa lapinsirkkuparvea tienvarsilla. Kun yöksi palasimme takaisin Utsjoen puolelle, oli tunnelma kuin voitetun mestaruuden jälkeen.

Nyt oli pakko alkaa suunnata takaisin kohti etelää. Alkumatkalla ei kiirehditty. Kiilopäällä kävimme etsimässä erityisesti kiirunaa, jonka Kari oli siellä aiemmilla retkillään ehtinyt jo nähdä. Sitä ei nähty mutta 16 keräkurmitsaa kuitenkin. Piekanoita oli pitkin matkaa, lapintiaiset ja kuukkelit tulivat vastaan taas kun tulimme Saariselän metsäisemmille osuuksille. Lapinsirkkuparvet olivat suuria myös Suomen puolella. Iltakymmeneltä saavuimme Pelkosenniemen Saunavaaraan ja siellä sitten yövyimme.

(Kiilopään kiirunakukko runsaat kolme vuosikymmentä myöhemmin)

Seuraava päiväkin oli lähinnä ajoa etelään, etelään menivät myös 26 töyhtöhyyppää Saunavaaran yli ennen kuin lähdimme liikkeelle. Kemijärven Vuostimo tarjosi lyhyellä pysähdyksellä käen, ampuhaukan ja pari tukkasotkaa, Taivalkosken Loukusasta kirjattiin pari tuulihaukkaa. Posion Lehtiniemessä oli 40 pesivän parin törmäpääskykolonia, missä oli vielä poikaset yli puolessa koloista. Jatkoimme Kajaaniin, siellä Kari ja Markku halusivat kovasti jäädä vähäksi aikaa viihteelle kajaanilaisia tyttöjä riiaamaan. Mie en välittänyt tytöistä pätkän vertaa vaan vetäydyin auton tuntumaan mököttämään ja odottamaan että lähdetään liikkeelle. Kyllä pojat sieltä tulivat, puolilta öin. Siinä sitten hieman jännittyneissä tunnelmissa köröteltiin vielä Sotkamoon ennen kuin käytiin levolle. Vähän tunnelmaa liennytti yöpymispaikalla lennellyt kehrääjä, ei niitä kai kovin paljon näin pohjoisessa ole.

Aamuherätyksen suoritti kuukkeli. Lähdimme jatkamaan etelään. Mökötyksen lomassa havaittiin teeriä ja hiirihaukkoja. Kuhmon pysähdys oli lyhyt ja linnuton, Lieksan Jongunjoella käytiin katsomassa hienoja maisemia, pikkutikka oli kai paras näkemämme lintu siellä. Eilistä naisseikkailua en ollut vielä anteeksi antanut, koskapa kirjasin Karin ilmoittamien lintujen havaitsijaksi "amatöörin" - sanan viereen on ilmaantunut kaiketi samalla retkellä jo kysymysmerkki eri kynällä kirjoitettuna, kumpikohan niitä kommenttejani sieltä luki...


Suomun-Patvinsuon aarnialuetta kävimme katsomassa, kun olin siellä jo Jarin kanssa kerran aiemmin käynyt. Hienoja maisemia ihailtiin Suomunjärven rannassa ja avosuon laidassa. Tuulihaukkapoikue oli järven rannassa, kurkiparvi ja metsähanhi avosuolla, reunakuusikosta nousi esiin metso. Yöpymään ajoimme Siikalahdelle asti, retki alkoi jo olla lopuillaan.

Viimeinen päivä oli sitten ajoa kotiin. Sääksen verran näimme Siikalahdella, Simpeleellä pari mehiläishaukkaa, Tikkurilassa yli lensi vielä harmaahaikara. Iltaviideltä kävimme vielä katsomassa Halikonlahden linnut, noin retkipinnojen paikkomielessä, ja retki päättyi sitten kotiin 16.8.1973 klo 19.00 . Olimme matkanneet 4500 kilometriä ja nähneet 142 lajia.