***
30.9.1972: Syyskuun viimeisen päivän
retkeksi olisi valittavissa monia eksoottisia kohteita, mutta
valitsin tämän retken jonka tein vanhempieni kotoa fillarilla Salon
Katinkalliolle. Se oli lähin yli satametrinen kalliomäki jolta näki
360 astetta, siis joka suuntaan. Aiemmin sen huipulla oli ollut torni,
josta oli noihin aikoihin jäljellä enää tukiraudat ja vähän
lahonneita tukipuita. 1960-luvun lopulla oli tapanani pyöräillä
vähän edempänä olevalle Ilmusmäelle, missä oli
viisitoistametrinen kolmiomittaustorni, ja itse mäkikin oli viitisen
metriä Katinkalliota korkeampi. Tuo torni oli jo noihin aikoihin
niin laho ettei sinne riskittä voinut kiivetä, joten tämä vakaa
kallio alla houkutteli enemmän.
Kolme aamutuntia tuolla staijasin.
Kylmä pohjoisvirtaus vallitsi tuolloin, kuten nytkin. Pohjoisesta
tulijoita riitti, järripeippoja, piekanoita, ensimmäiset tilhet,
ampuhaukka ja urpiaisia. Paras havainto tuli klo 9.20 kun huipun
vierestä aivan metsän pintaa pitkin muutti komea maakotka kaakkoon.
Puolta tuntia myöhemmin muutti kaukaa vielä toinen iso peto
länteen, sekin näytti kovasti kotkalta.
Aamumuuton jälkeen pyöräilin
Halikonlahdelle. Haukkoja näkyi edelleen, ja iltapäivällä myös
pari kurkiparvea. Kahlaajia olimme seuranneet aktiivisesti keväästä
syksyyn, ja tältä päivältä täytetyille kaavakkeille kirjattiin
mm. satoja suokukkoja, pari tundrakurmitsaa ja punakuiriakin sekä
myöhäinen mustaviklo.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.