Vanhan ajan bongausta

Loma on puolivälissä. Kun siipalla oli parin päivän vapaa työviikon jälkeen, päätimme ryhtyä uusioteineiksi ja lähteä vanhan ajan telttaretkelle vähän kauemmas Suomeen. Retkikohteet valitsimme tietysti linnuston mukaan.

Helteisestä etelästä lähdimme maanantaina iltasella kohti koillista. Ajatuksena oli ensi alkuun pistäytyä Sotkamossa, missä on ollut jo kolmatta viikkoa sellainen idänkäki jota vääntäjätkään eivät ole pystyneet täysin korruptoimaan risteymiksi, joita eivät suostu omista ohotanlokeistaan edes tutkimaan.

Etelässä oli lämmintä mutta Kainuussa satoi, varmaan ainut paikka Suomessa missä satoi. Tulimme Sotkamoon joskus aamukahden aikoihin, tietysti väärään paikkaan kun muistinvaraisesti Teerijärviä haeskelin. No, siellä minne jouduimme olikin vastassa vain turvesuo, valtavasti hyttysiä ja metsokukko tienvarressa.

Lunttasimme uudet koordinaatit ja huomasimme linnun olevan lähes 50 kilometrin päässä etelässä, tulosuunnassamme, olimme ajaneet jo sen ohi. Sinne saapuessamme paikalla oli kuulemma Turusta lähtenyt pariskunta joka oli päivystänyt paikalla eilisillasta alkaen koko sateisen yön käkeä kuulematta. Kävelimme Seijan kanssa kahteen kertaan tien päästä päähän ja kun toinen pariskunta teki pettyneenä lähtöä, Lappiin kun tarkoituksensa oli mennä, mekin menimme verkalleen takaisin autolle ja lähdimme etsimään nukkumispaikkaa. Pysähdyimme kuitenkin vielä kerran kuuntelemaan Teerijärven kohdalle ja tietysti nyt idänkäki sitten aloittikin puputuksen. Se liikkui järven rannan tuntumassa paikkaa vaihdellen ja kai sateen loppumisen innoittamana päästeli jatkuvasti puputustaan, jonka sävy oli vähän kuin pulloon olisi puhaltanut.

Teltan pystytys onnistui kun löysimme Kajaanin tien varresta metsätiepiston päästä sopivan rauhallisen ja tasaisen paikan kymmenkunnan kilometrin etsimisen jälkeen. Kun saimme itsemme sisään, alkoi sade uudestaan. Unta se ei häirinnyt, paitsi vasta puolilta päivin kun yltyessään se alkoi työntää vettä sisällekin. Se pakotti pakkaamaan varusteet ja lähtemään eteenpäin.

Ajattelimme seuraavaksi yrittää Liminkaan. Melkoisen harhailun jälkeen onnistuimmekin tulemaan Virkkulaan, ja tietysti sinne tornille. Iltapuoli oli tyyni, mutta totta kai täälläkin piti alkaa sateen. Sitkeästi tihkussa seisten tuli kuitenkin havaittua kaikkea lampaista hietatiiraan, ja huojentuneina ajattelimme lähteä etsimään seuraavaa makuusijaa. Sitä etsien päädyimme Raahen kautta Vihantiin asti, mistä onnistuimme löytämään peräti laavun, Puuronevan tuntumasta. Paikka oli kuitenkin niin täynnä hyttysiä ja lisäksi oudon pahan hajuinen, liekö lähellä joku mädäntyvä raato, että suosiolla palasimme ylös mäen päälle ja perustimme telttamme sinne. Unille kävimme ennen yhtätoista ja nukuimmekin saman tien.Todella väsyneitä olimme.

(Kuva: Seija Salminen)

Seuraavana aamuna heräsimme pirteinä jo aamuviiden jälkeen. Kun uni ei kerran enää maistunut, kasasimme leirimme ja lähdimme takaisin kohti etelää. Viitasaaren Heinä-Suvanto on jäänyt takavuosina mieleeni hyvänä retkipaikkana joten siellä päätimme käydä. Tie 77 Kuopioon oli heti alussa poikki, kuppaisen kiertotien jälkeen saavuimme kuitenkin luontopolun alkupäähän. Ajon aikana radiosta kuuluvat alueuutiset varoittivat meitä jo etukäteen: Heinä-Suvannon pitkosten ja tornien kunto on hoidon puutteessa päässyt rapistumaan ja kuulemma kunnostuksesta oli päästy nyt sopuun paikkakunnan, vapaaehtoisten ja Metsähallituksen kesken, korjausta on luvassa lähiaikoina.


Pitkokset olivat todellakin lahonneet ja kerätty enimmäkseen pois kasoihin. Jäljelle jääneet pätkät olivat lahoamassa ja sateen liukastamat. Varoituslappujen sijaan olisimme nähneet mieluummin vaikka minkkiverkosta tms tehdyt liukuesteet lankkujen päällä, mutta varovasti liikkuen noillakin kulkemaan pystyi. Itäiselle tornille tulijaa tervehtivät varoitukset kiipeämisestä, mutta ylös mie kuitenkin menin, Seija ei enää uskaltanut. Kurki- ja joutsenpareja näkyi tasaisesti pitkin nevaa ja heinikkoa, taivaalla hiiri- ja nuolihaukkoja sekä korppeja. Polun varressa varoittelivat pesivät pohjantikat. Emme lähteneet enää toiselle tornille vaan pettyneinä paikan rappioon lähdimme etsimään muualta toista evästyspaikkaa. Sellaisen löysimme läheltä Suonenjokea, järven rannasta pikkutien varresta. Ruokaillessamme viereen ilmaantui viiden heinäsorsan poikue, orvot ilman emoaan. Täysinoppineet pullasorsanalut saivat mitä halusivatkin, ja lähtivät kupu pullaa pömpöllään jonossa takaisin järveen.

Savon sää oli pilvinen, tuulinen ja kolea. Kun saavuimme Kouvolaan, lämpö nousi yllättäen kaksinkertaisiin astelukemiin ja lämmin jatkui edelleen Vantaalle asti. Hitaasti alkaa tämä kesä, mutta ehkä hellettä on luvassa sentään viikonlopuksi.Univelkaa retkestä jäi, vaikka teltassa nukkuminen on yllättävän rauhallista ja uni hyvää, kunhan vesi ei pääse yllättämään.