8.6.2015

Helteitä odotellessa






Koleutta on riittänyt. Yöt eivät sentään ole hallaöitä olleet mutta muuten on ollut kylmempää kuin moniin vuosiin. Vuodenpinnabongarit kiertävät ympäri maata ja haalivat harvinaisuuksia vuosilistoilleen. Niitä kun riittää, pinnakärki on selvästi pidemmällä kuin vuosi sitten.


Oma vuoteni on lajilistaa verraten huonompi kuin vuosiin. Kahteensataan on vielä matkaa vaikka se monena vuonna peräkkäin on jo katkennut kesäkuun alkuun mennessä. Laiskaa matkailua voi syytellä, vaikka olenkin päivittäin retkillä ollut. Näille lähitienoon vakioretkipaikoille ei ole noita harvinaisuuksia siunaantunut muita vuosia enempää ja monet loppukevään vakiosaapujat ovat vielä minulta havaitsematta.




Kameraa olen edelleen eniten ulkoiluttanut, kuvia tosin tulee vain tavallisista lajeista. Viime päivien sateet ja kovat tuulet ovat haitanneet tuota kuvausprojektiakin. Tietysti sitä haittaa sekin että tässä olisi vielä viikko töitä ennen lomaa. Takavuosien muistiinpanoja selaillen huomasin että alkuvuosina retkeilyni kesäkuun alkupuolella oli tyypillisesti aika vähäistä. Kesäkuu kului kesätöissä, sitten muissakin töissä. Kun toukokuun loppu oli tyypillisesti meriretken aikaa, kesäkuun alku kului lähitienoilla, usein linnunpesiä etsien ja poikasia rengastaen. Myöhemmin, kun innostuin vähäksi aikaa bongauksesta, kuun alkupäiviksi riitti projektiretkiä. Vuodenpinnabongauksessa pariviikkoiset kaukomatkat pitkin maata kuuluvat juuri tähän kesäkuun alkuun, kun normaalisti lähes kaikki lajit ovat saapuneet maahamme, viimeiset tavallisimmin itäisestä Aasiasta.


Varsinaiset pitkäkestoiset kaukoretket joko lintuasemille tai muille vastaaville kohteille taitavat puuttua retkihistoriastani lähes kokonaan näiltä kesäkuun alkupäiviltä, kolmisen vuotta sitten tein jäsen S:n kanssa kyllä lyhyen visiitin perinteiseen retkikohteeseen Utöseen, koska perinteinen kevätretki olisi muuten jäänyt vain jäsen P:n hautajaisiin, mutta sää ei tuolloin kummemmin suosinut. Vasta puolenkuun tietämissä tulevat vastaan ralliretket Kuusamoon, asemaretket Tauvoon ja loppukuusta vähät lapinretkenikin. Yöretket ovat tietysti olleet ohjelmassani kesäkuun alussa jo 1970-luvun alusta asti. Tavallisesti noita olen tehnyt siihen asti kunnes olen kuullut vuosittaiset kerttuseni, sirkkalintuni ja ruisrääkkäni, takavuosina myös yritin yölaulajia rengastella, mutta sekin on täällä etelässä ylikilpailtu ala. Poikkeuksellisesti tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään yöretkeä, niinpä en ole kuullut vielä sirkkalintuja enkä esimerkiksi kehrääjää. Takavuosina noihin kesäkuun alkupäiviin kuului myös linjalaskentoja ja muita pesimälinnuston seurantatutkimuksia, niitä varten en kuitenkaan lähtenyt tätä eteläisintä Suomea kauemmas.


Kun joskus näihin töihin kyllästyn, täytynee paikata ulkosaaristoretkeilyn aukko tästä kesäkuun alusta. Tänä vuonna olisi kevät ollut sen verran myöhäinen että muuttajia olisi varmasti riittänyt vielä näihin päiviin asti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.