Koleutta on riittänyt. Yöt eivät
sentään ole hallaöitä olleet mutta muuten on ollut kylmempää
kuin moniin vuosiin. Vuodenpinnabongarit kiertävät ympäri maata ja
haalivat harvinaisuuksia vuosilistoilleen. Niitä kun riittää,
pinnakärki on selvästi pidemmällä kuin vuosi sitten.
Oma vuoteni on lajilistaa verraten
huonompi kuin vuosiin. Kahteensataan on vielä matkaa vaikka se
monena vuonna peräkkäin on jo katkennut kesäkuun alkuun mennessä.
Laiskaa matkailua voi syytellä, vaikka olenkin päivittäin retkillä
ollut. Näille lähitienoon vakioretkipaikoille ei ole noita
harvinaisuuksia siunaantunut muita vuosia enempää ja monet
loppukevään vakiosaapujat ovat vielä minulta havaitsematta.
Kameraa olen edelleen eniten
ulkoiluttanut, kuvia tosin tulee vain tavallisista lajeista. Viime
päivien sateet ja kovat tuulet ovat haitanneet tuota
kuvausprojektiakin. Tietysti sitä haittaa sekin että tässä olisi
vielä viikko töitä ennen lomaa. Takavuosien muistiinpanoja
selaillen huomasin että alkuvuosina retkeilyni kesäkuun
alkupuolella oli tyypillisesti aika vähäistä. Kesäkuu kului
kesätöissä, sitten muissakin töissä. Kun toukokuun loppu oli
tyypillisesti meriretken aikaa, kesäkuun alku kului lähitienoilla,
usein linnunpesiä etsien ja poikasia rengastaen. Myöhemmin, kun
innostuin vähäksi aikaa bongauksesta, kuun alkupäiviksi riitti
projektiretkiä. Vuodenpinnabongauksessa pariviikkoiset kaukomatkat
pitkin maata kuuluvat juuri tähän kesäkuun alkuun, kun normaalisti
lähes kaikki lajit ovat saapuneet maahamme, viimeiset tavallisimmin
itäisestä Aasiasta.
Varsinaiset pitkäkestoiset kaukoretket
joko lintuasemille tai muille vastaaville kohteille taitavat puuttua
retkihistoriastani lähes kokonaan näiltä kesäkuun alkupäiviltä,
kolmisen vuotta sitten tein jäsen S:n kanssa kyllä lyhyen visiitin
perinteiseen retkikohteeseen Utöseen, koska perinteinen kevätretki
olisi muuten jäänyt vain jäsen P:n hautajaisiin, mutta sää ei
tuolloin kummemmin suosinut. Vasta puolenkuun tietämissä tulevat
vastaan ralliretket Kuusamoon, asemaretket Tauvoon ja loppukuusta
vähät lapinretkenikin. Yöretket ovat tietysti olleet ohjelmassani
kesäkuun alussa jo 1970-luvun alusta asti. Tavallisesti noita olen
tehnyt siihen asti kunnes olen kuullut vuosittaiset kerttuseni,
sirkkalintuni ja ruisrääkkäni, takavuosina myös yritin yölaulajia
rengastella, mutta sekin on täällä etelässä ylikilpailtu ala.
Poikkeuksellisesti tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään
yöretkeä, niinpä en ole kuullut vielä sirkkalintuja enkä
esimerkiksi kehrääjää. Takavuosina noihin kesäkuun alkupäiviin
kuului myös linjalaskentoja ja muita pesimälinnuston
seurantatutkimuksia, niitä varten en kuitenkaan lähtenyt tätä
eteläisintä Suomea kauemmas.
Kun joskus näihin töihin kyllästyn,
täytynee paikata ulkosaaristoretkeilyn aukko tästä kesäkuun
alusta. Tänä vuonna olisi kevät ollut sen verran myöhäinen että
muuttajia olisi varmasti riittänyt vielä näihin päiviin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.