Utön linnut - Fåglarnas Utö

Utön linnut – Fåglarnas Utö (Jorma Tenovuo, Vrakplundrarförlaget 2015, 144 s.)

Turunmaan ulkosaariston etelälaidassa Utön saaresta on viime vuosina tullut lintuharrastajien suosima retkeilykohde. Itse asiassa sinne on muodostunut jo vakituinen ornitologiyhteisö. Takavuosina monet varsinaissuomalaiset lintuharrastajat suorittivat tuolla varusmiespalvelustaan. Paikalla oli pitkään myös pieni parakkityyppinen mökki missä lintuharrastajat voivat yöpyä. Majoitustilaa tuli runsaasti lisää kun varuskunta lakkautettiin ja sen tiloihin tuli hotelliyrittäjä. Lisäksi paikalliset asukkaat ovat lisänneet majoitusmahdollisuuksia vuokramökein ja -huonein. Ensimmäisiä kokonaan saarelle muuttaneita oli Jorma Tenovuo, joka muutti saarelle vuonna 2006, vanhaan luotsitupaan. Noista ajoista lähtien hän on ollut merkittävin saaren lintutiedon kokoaja ja julkaisija. Hän on uskollisesti raportoinut saaren havainnoista sekä blogissaan että lintujärjestöjen havaintotietokannoissa kuten Tiirassa. Alkuvuosina oli tapana kokoontua hänen asunnollaan iltahuutokauppaan missä summattiin päivän havainnot, nyt niitä kerätään hieman kevyemmin.Nykyisin hotelliyrittäjä on myynyt haltuunsa saamien rivitalojen asunnot yksityisille, eikä ole yllätys että muutama niistä on päätynyt lintuharrastajien ja jopa ammattilaistenkin haltuun. Jorma on kuitenkin edelleen ainoa muualta tullut joka asuu keskellä kylää.

Tämän maaliskuun 12. päivänä ilmestyi Jormalta kirja. Kirjoja linnuista ja Utöstä ovat julkaisseet muutkin, mutta tämä on saaristolaisempi. Ensinnäkin se on täysin kaksikielinen, koko sisältö on sekä suomeksi että ruotsiksi. Toiseksi kirjan kustantaja asuu naapurisaaressa Jurmossa. Sikäläinen hylynryöstäjäkustantamo Vrakplundrarförlaget on julkaissut muitakin saaristoaiheisia teoksia, muun muassa historiikit Jurmosta ja Utöstä.

Tämän kirjan alussa esitellään ensiksi Utön saari, sen sijainti ja luonnon sekä historian pääpiirteet. Seuraavaksi esitellään saari linturetkeilijän kohteena, käsitellään matkat ja yöpymismahdollisuudet sekä erityisohjeet liikkumiselle ja havainnoinnille. Armeijalla on vielä pari aluetta hallussaan ja siten kulkukiellossa, ja kylällä taas on syytä muistaa että asukkailla on oikeus yksityisyyteen ja pihojensa koskemattomuuteen. Keväällä ja kesällä pitää pesimälinnuillekin taata rauhansa.

Varsinaista aihettaan, saaren lintuja, kirjoittaja esittelee vuodenajoittain. Teksti kunkin osan alussa summaa kauden yleispiirteet, lajeja esitellään pääosin kuvin. Yksi tai pari saarelle erityistä lajia saa kunkin osan lopussa oman sivun tai parin mittaisen esittelynsä, kuvan kera.

Saarella tavatuista harvinaisuuksistakin on oma lukunsa. Niitä on todella runsaasti ja nehän taitavat olla suurin syy saarelle suuntautuvaan vilkkaaseen lintuturismiin. Muun muassa neljä maallemme uutta lajia on saarella tavattu, kaksi tuoreinta kaukaa Pohjois-Amerikasta asti tulleita. Kun Jorma edelleen pitää ajantasaista listaa saarella tavatuista linnuista blogissaan, on luonnollista että tuon listan löytää myös tästä kirjasta. Seuraava luonnonvaraiseksi katsottava laji olisikin sitten virallisesti kolmassadas saarella havaittu. Toki tuo luku on jo nyt ylitetty, mutta viisi saarella havaittua lajia on tulkittu toistaiseksi tarhakarkulaisiksi. Joku mustajoutsen ei tänne lennä Australiasta vaan täällä havaitut lajin yksilöt ovat karanneet jostakin eurooppalaisesta lintutarhasta, esimerkiksi.

Jorma on jo pitkään ollut intohimoinen lintujen kuvaaja, joten on luontevaa että tässä kirjassa kuvat ovat selvästi pääosassa. Kuviaan hän on aiemmin esitellyt netissä, näyttelyissä, lintulehdissä ja toisten tekijöiden kirjoissa. Nyt ne saavat arvoisensa foorumin tästä kirjasta. Kaikki lajiesittelykuvat ja pääosa muistakin on sivun kokoisia vedoksia. Hänen kamerassaan on aina maastossa vähintään puolimetrinen objektiivi, joten maisemakuvat saarelta ovat hänen puolisonsa Outi Sarjakosken ottamia. Lintukuvista osa on perinteisiä muotokuvia, mutta monesti Jorma on onnistunut saamaan talteen myös erikoisia tilanteita, vaikka tapauksen missä harmaalokki ryöstää heinäsorsan poikasen emon raivoisasta taistelusta huolimatta, tai tilanteen missä tuulihaukka kamppailee otsa jo verillä hengestään varpushaukan kynsissä.

Ehkä kaksikielisyydestä johtuen A4-kokoinen kirja on taitettu siten että lyhyt arkin sivu on selkämyksen suuntainen. Tämä ratkaisu lienee johtanut siihen että käytännössä lähes kaikki kirjan kuvat ovat vaakaruutuja tai sellaisiksi rajattuja.

Tällaiselle saaren vakiokävijälle kirja tuo mieleen monia muistoja ja tunnelmia menneiltä retkiltä, ja sopii se hyvin sellaisenkin luettavaksi joka saarella ei vielä ole käynyt. Lintukuvausta harrastavalle Jorman otokset antavat mainion haasteen yrittää päästä lähelle samaa tasoa, ylittäminen voi vaatia todella paljon, ennen kaikkea aikaa ja valmistelua, sattumakuvilla ei samaan pysty varmaan ikinä.