Tällä kertaa Jurmo yllätti minut pahan kerran.
Kun odotin tietysti jotain aloituskuvan kaltaista idylliä, tulikin vastaan muuta.
Ja kun letkua seurasin, haistin palaneen käryä
tällä kertaa kirjaimellisesti.
Mikä hiton into luonnonsuojelijoiksi itseään nimittävillä on tulitikkuleikkeihin?
Jos tarkoitus on vähentää katajan valtaamia alueita, muitakin keinoja löytyy kuin polttaminen.
Ja jos taas idea on yrittää kasvattaa tilalle kukkaketoja, eikö se ole puutarhanhoitoa?
En pidä Kustaa Vaasaa luonnonsuojelijana, hänellä oli muita syitä polttaa Jurmo kivikasaksi.
Samaa poltetun maan taktiikkaa se oli kuin saksalaisilla Lapin sodassa.
Jo Kustaa Vaasan tekemän polton jäljiltä piti olla selvää että tuli polttaa paitsi kasvit, myös mullan. Jäljelle jää vain köyhää kivikkoa.
Tilalle tulee tuulen tuomia siemeniä, ja tietysti myös lintujen ulostamia.
Toipuminen kestää kauan, ja luultavimmin tulos on samaa mitä paikalta juuri pois poltettiin.
Hullun hommaa, sanoisin.
Jos tuollainen päsmäröinti on luonnonsuojelua, koska mahdetaan padota Pohjanlahti ettei luonto muutu maankohoamisen seurauksena...
Ja mihin mahtaa tunturipöllö nyt piiloutua tuulelta ja häiritsijöiltä kun sen vuosia käyttämä tarkkailupaikka on tässä kunnossa
Suojanneesta katajasta on jäljellä vain musta karahka.
Tunturipöllö on istunut havaintojeni mukaan jokaisena 1970-luvun alun talvena tuossa jos se vain on saarella käynyt, ja nuoremmat sanovat sen suosineen samaa paikkaa vielä 1990-luvulla jolloin niitä viimeksi saarella nähtiin.
Typeryyttä riittää ns. ympäristöbyrokratiassakin. Antaisivat luonnon olla rauhassa, ei se muuta suojelua tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.