Prokrusteen vuode

Nassim Nicholas Taleb: The Bed of Procrustes – Philosophical and practical aphorisms

Random House 2010, Penguin Books 2011

Kirjailija on professori, riskienhallinnan tutkija, flanööri, kirjoittanut pari talouspuolen hittikirjaa. Tässä käsillä oleva on kolmas. Kaikista on jo tehty suomennoskin, mutta luin nyt tämän alkukielisen.

Taustasta voi jo helposti ymmärtää että hän ylistää joutilaisuutta ja halveksii palkkatyötä. Sitähän hänen asiakaskuntansakin elämänviisautena pitää, sille lauluja laulat kenen pullanmuruja nokit.

Aforistina Taleb on suomalaisittain ja yleismaailmallisessakin katsannossa poikkeava, hän selittää lauseitaan. Tämä kirja alkaa johdantokappaleella, missä selitetään Prokrusteen ja hänen vuoteensa kreikkalainen tausta ja sitten täsmennetään miten sen pitäisi tässä kirjassa näkyä. Lopussa on jälleen monisivuinen jälkipuhe, missä vielä kerrataan oppikirjan tapaan käsiteltyjä aiheita. Tapa on hyvin professorimainen ja samalla lukijoita aliarvioiva. Ekonomisteista ja talousväestä hän puhuu muutenkin hyvin vähättelevästi joten voi epäillä asenteen olevan ainakin osaksi aito, vaikkakin tietysti poleemisesti kärjistynyt.

Kun kirjoittaja määrittelee nörtin henkilöksi, joka kysyy aforismin merkitystä, hän paitsi paljastaa suunnanneensa kirjansa nörteille, myös olevansa nörtti itsekin.

Jälkipuheessa Taleb myös kertaa aforismin historiaa ja tyylilajeja. Hän vähäksyy nykymuodin mukaisia vitsejä, sukkeluuksia ja onelinereita. Hän arvostaa elämänohjeita, moraliteetteja, totuuksia ”jotka aukeavat vasta useamman lukemisen jälkeen”. Totuuksia Taleb laukoo eikä useinkaan uskalla niitä liiemmin hämärtää. Hänellä on vahva käsitys oikeista arvoista, lähes julistava. Se varmasti sopii hänen omimmalle yleisölleen, talousnörteille, mutta rasittaa kirjallisemmin orientoitunutta lukijaa. Tyyliä kuvaa mainiosti Talebin oma lause:

A good maxim allows you to have the last word without even starting a conversation.

Tuo esimerkki paljastaa myös että lauseet ovat monesti klassisten ajatusten kierrätystä, aforistiikkaa paljon lukeneelle kovin tutun oloisia.