Pöllöistä ja ihmisistä

Desmond Morris: Owl (Reaktion Books Animal series 2009, 216 s.)

Sukupolveni muistaa Desmond Morrisin kirjasta Alaston apina, joka ilmestyi vuonna 1967, ja minäkin hankin sen suomennoksen tuoreeltaan lukioaikaiseen kirjahyllyyni. Tuon jälkeen hän on kirjoittanut koko joukon kirjoja eläinten ja ihmisen käyttäytymisestä sosiobiologisesta näkökulmasta. Kotimaassaan hänet tunnetaan lisäksi surrealistisena maalarina ja televisiosta sekä filmeistä.

Sattui käteen hänen viimeisin kirjansa, Owl, joka kertoo siis pöllöstä. Kirja ei ole mikään tavanomainen luonto-opas tai lintukirja vaan pääosan saa ihmisen käsitys pöllöstä.

Pöllöjä maapallolla on ollut jo 60 miljoonaa vuotta, ihmiset ovat niitä ihmetelleet olemassaolonsa alusta asti. Pöllö, ilmeinen huuhkaja, on piirretty ensi kerran vähintään 30000 vuotta sitten. Seuraavat luolamaalaukset ovatkin sitten jääkautisesta Etelä-Ranskasta ja esittävät tunturipöllöperhettä, laji asui siis noihin aikoihin Pyreneiden maisemissa.

Pöllön ja ihmisen erityissuhde johtuu päästä. Ihminen katsoo pöllöä kuin ihmistä, kasvoista kasvoihin. Jopa egyptiläiset, jotka piirsivät ihmisetkin sivuprofiilina, kuvasivat pöllön lähes ainoana oliona kasvot kohti katsojaa, ruumis tosin aina sivusta kuvattuna.

Ihmiskasvoinen lintu on ollut monien uskomusten kohde. Yön lintuna ja vahvasti aseistettuna petona pöllöä on pelätty, pelko on kai vanhin tapa suhtautua siihen. Babyloniassa vajaat 4000 vuotta sitten muovattu terrakotta-savireliefin jumaluus ”Yön kuningatar” on alaston nainen jolla on pöllön jalat ja siivet. Puolisentoista vuosituhatta myöhemmin pöllön tuhovoima oli vaihtunut Athenen ja Minervan pöllön viisauteen. Kreikkalaisten rahoissakin oli alusta asti tuo Athenen pöllön kuva, taitaapa olla vieläkin Kreikan euron kolikossa. Ihmisen on helppo kuvitella pöllö viisaaksi koska sehän näyttää ihmiseltä. Ilonpilaaja voisi muistuttaa että pöllö on kuitenkin kokoisekseen linnuksi aika tyhmän oloinen, se on liian hyvin aseistettu jotta se joutuisi elääkseen kohtaamaan vaikeita älyllisiä haasteita. Vahvat kynnet ja peloton luonne ovat synnyttäneet monia uskomuksia siitä että pöllö voi suojella ihmistä. Oven yläpuolelle levitetty pöllö on suojellut asumuksia ja pöllöamuletit niitä kantavia ihmisiä. Intiassa vaurautta ja rikkautta tuova jumala Lakshmi ratsastaa pöllön selässä. Lakshmi tuo rahaa mutta rikkaus taas tuo yksinäisyyttä, mitä pöllö kuvaa. Tosin pöllöparkoja myös uhrataan Lakshmille rikkauksien toivossa. Viisaalle pöllölle, tässä tapauksessa tornipöllölle, on Skotlannissa paikoin annettu tehtäväksi tuoda häätilaisuudessa sormukset alttarille.

Yleisesti on myös uskottu ettei pöllö näe päivällä hyvin, sehän näyttää torkkuvan päivisin silmät sirrillään, lähes ummessa.Totuus on kuitenkin toinen, huuhkaja esimerkiksi näkee päivälläkin ihmistä paremmin.

Uskomuksia pöllöstä riittää. Pääsiäisnoidan luudalla on aiemmin istunut kissan paikalla pöllö, muinaisessa Roomassa noidat lensivät itse pöllöinä ja huusivat kuolemaa. Juopon on voinut parantaa syöttämällä hänelle pöllön munia. Pöllön sydän laitettuna naisen vasemman rinnan päälle pakotti hänet paljastamaan kaikki salaisuutensa. Pöllöjä kuten meitä muitakin yötyöläisiä pidetään laiskoina koska ne nukkuvat päivisin. Pöllö on ollut intiaanien totemieläin, ja myöhemmin esimerkiksi brittiläisten tyttöpartiolaisten tunnusmerkkieläin. Jopa muutamat urheiluseurat ja joukkueet ovat valinneet tunnuksekseen tai nimekseen pöllön, täkäläinen Bubi-huuhkajan esiintyminen 2007 Olympiastadionilla käsitellään kirjassa, totta kai, ja muistetaan mainita että Suomen jalkapallomaajoukkue tunnetaan mediassa nykyisin Huuhkajien nimellä.

Taiteessa pöllöt ovat yleisiä lintuja, lähinnä noiden symboliarvojensa takia ja tietysti koska pöllön ihmiskasvoisuus suorastaan houkuttelee piirtämään sen. Tuoreimpia tuttavuuksia kirjallisuudessa ovat esimerkiksi Harry Potter- kirjojen monet kesyt pöllöt, Harrylla itsellään tunturipöllö Hedwig (elokuvassa pöllö on kuitenkin koiras eikä naaras). Nalle Puhin viisas pöllöystävä on tuttu, samoin monet muut lastenkirjojen pöllöt. Pablo Picasso maalasi pöllöjä, toisinaan omakuvikseen. Keskiajan Hieronymus Bosch maalasi monia pöllöjä kristillishenkisiin tauluihinsa lähinnä pahuutta ja pimeyttä symboloimaan. Albrecht Dürer oli ensimmäinen joka kuvasi pöllön ihan itsenään, ilman symboliikan painolastia. Picassolla on myös pöllöveistos, ja vaikkapa pöllöaiheisia koriste- ja käyttöesineitä on helppo kerätä ympäri maailmaa satamäärin. Pöllöpostimerkkejäkin on tehty runsaasti, parhaalla keräilijällä niitä on yli 190 maasta yhteensä toista tuhatta. Erästä hahmoa ei kuitenkaan vielä ole. Yöllinen kostaja Batman on Lepakkomies, vaikka hän voisi aivan yhtä hyvin olla Pöllömies, viisauden ja pahuuden voimien yhdistelmä.

Kirjan loppuosa kuvaa lyhyesti pöllöjen perusominaisuuksia, fysiologiaa, biologiaa ja käyttäytymistä muutamia erikoisempia lajeja unohtamatta. Suurin erikoisuus, kooltaan ja muutenkin, on ollut Bahamalla elänyt lentokyvytön pöllö Tyto ballens. Tornipöllön metrin korkuinen sukulainen on kuollut aikoja sitten sukupuuttoon mutta elää yhä uskomuksissa puoliksi ihmishahmoisena menninkäisenä, jopa niin että toinen maailmansotakin on osittain sen seurausta. Erään nuorukaisen sanotaan kaataneen aikoinaan tuon myyttisen pöllöihmisen pesäpuun varoituksista huolimatta. Hänestä tuli se Britannian pääministeri joka pöllön kiroamana antoi Hitlerille periksi Münchenissa ja sota alkoi...