Linturallien aika

(olemme voittaneet pöntön Oolannin rallissa, S ja I esittelevät)

Näihin muisteluihin minua on jo pidemmän aikaa inspiroinut Stephen Mossin kirja A Bird in the Bush, missä hän esittää brittiläisen lintuharrastamisen kattavan historian pastori Gilbert Whitesta tämän vuosituhannen alkuun asti. Suomen, tai tuolloin vielä Itäisen Ruotsin, lintututkimuksen alkuvuosista ilmestyi kuluneena keväänä perusteos Suomen lintutieteen synty, alaotsikoltaan Turun Akatemian aika. Varsinainen lintuharrastuksen historia Suomessa odottaa vielä kirjoittajaansa.

Turkulaiset ovat olleet aktiivisia alan kirjoittajia. Tuo kevään käsikirja tuli Esa Lehikoisen, Risto Lemmetyisen, Timo Vuorisalon ja Sari Kivistön tekemänä. Lintujen harrastusta vuosien varrella henkilökohtaisten muisteluksien kautta kuvaa muutama vuosi aiemmin ilmestynyt Ari Linnan kokoama antologia Rakkaudesta lintuihin, tällä hetkellä Linna kokoaa vastaavaa antologiaa bongarien muistelmista.

Tälläkin kertaa minut sai lintuharrastusta miettimään turkulaisten aloittama keskustelu. Ukuliverkossaan he nyt pähkäilevät linturallien sääntöjä. Rallin idea on kilpailla nähtyjen lintulajien määrässä, säännöillä annetaan sitten rajat mitä, missä ja miten voi joukkue tulokseen mukaan laskea. Aika rajoittuu yleensä vuorokauteen, alue yhteen tai useampaan kuntaan, maakuntaan ja kai joskus pienissä piireissä kaikkeen kotipihan ja maailman väliltä. Toisinaan rajoitetaan kulkemiseen ja havainnointiin käytettyjen välineiden määrää, joskus mitään rajoituksia noille ei ole, avaruusrakettia tai sukellusvenettä ei vielä liene kuitenkaan ralleissa käytetty. Linnut pitää määrittää lajilleen tai jos laajempia määrityksiä pinnaksi tarjoaa, ne eivät saa sisältää minkään jo muuten lajilleen havaitun pinnan mahdollisuutta. "Lokkilaji" näin määritettynä antaa siis pinnan jos yhtään lajilleen määritettyä lokkia ei tuloksessa ole, "iso lokkilaji" näin määritettynä taas antaa pinnan, vaikka listassa esiintyisikin jo vaikkapa naurulokki, koska sitä kukaan alaan perehtynyt ei pidä 'isona' lokkina, "isolokkilaji" määrityksenä veisi taas kaikkien ajatukset Jäämeren isolokkiin ja sen vielä paljon harvinaisempiin sukulaislajeihin, joten sitä ei voi käyttää jos mahdollisuuksissa on mukana lokeista suurin, merilokki. Houkutteita eli atrappeja ei yleensä rallissa suvaita, koska ne häiritsevät toisten joukkueiden kisaa ja tietysti myös itse lintuja. Tuo lajilleen määrittäminen karsii pois monia välineitä, koska esimerkiksi tutkan tai kaikuluotaimen kaiusta on lajia mahdoton luotettavasti määrittää. Joitakin ralleja saa pohjustaa, toisin sanoen rallialueella saa osallistuva joukkue retkeillä ennakkoon etsimässä lajeja joiden he toivovat sitten näyttäytyvän samoilla paikoilla rallissakin, toisissa pohjustaminen on tehty vaikeammaksi siten että rallialue arvotaan vasta juuri ennen kilpailun alkua. Kokonaan sitä ei voi poistaa, koska täysin lintuharrastukselle tuntemattomia valkeita läikkiä ei ainakaan Suomen kartalta löydy, ja muuallakin ne kutistuvat nopeasti.

Haasteita ralleille tuovat jatkuvasti teknologinen kehitys ja kilpavarustelu. Lentokoneita, koptereita, veneitä, kai kuumailmapalloja ja riippuliitimiäkin käytetään, mutta nyt saivarrellaan netin sekä parabolisten heijastimien käytöstä. Aiemmin saivarreltiin samalla tavalla puhelinten ja lintutiedotteiden käytöstä. Säännöt määrittelevät, mitä peliä pelataan. Kuten urheilussakin on showpainin tapaisia lajeja, joissa ei näy doping-testaajia eikä erityisiä sääntöjäkään, kai linturalleissakin voi olla avoin luokka, missä kaikki on sallittua. Jos taas ollaan huolissaan teknologiakeskeisyyden kasvusta ja epäekologisuudesta, kai rajoitusten pitäisi ensisijaisesti kohdistua kalleimpiin ja kuluttavimpiin välineisiin. Usein kulkuvälineet maksavat enemmän kuin kaikki muu käytetty tekniikka yhteensä. Edelleen kovin välinekeskeinen joukkue hukkaa tavallisesti kalleimman resurssin, aikansa, välineiden kanssa sähläämiseen eikä ehdi havaita lintuja läheskään yhtä pitkään kuin kilpailijansa. Ja jos ei haluta, että kuuloa autetaan heijastimin tai suuntamikrofonein, kai näköäkään ei saa sitten auttaa kiikarein tai kaukoputkin, lippalakin kieltämistä on mietittävä, häikäisyä silläkin on tarkoitus poistaa.

Yleensä ralleihin kutsutaan osallistumaan mukaan mainitsemalla samalla että kyseessä on leikkimielinen kisa. Palkinnot ovat symbolisia ja suurin niistä taitaa olla pienen samanhenkisen piirin sisällä saatu maine ja kunnia. Tämä maailma ei osaa enää yhdistää leppoisuutta ja leikkimieltä kilpailemiseen, siksi kinastelu säännöistä menee joskus täysin absurdiksi, kuten nyt näyttää käyneen.


 (Kari tankkaa rallin lomassa)