Aamun maa

 

(Morgonlandet, satama auringonlaskun aikaan) 

Suomellakin on aamun maa, mantereelta katsoen auringonlaskun suunnassa. Nimi onkin käännösvirhe, muinaisruotsalaisten metsästäjien kuuttisaari on vääntynyt nykykieliseksi aamunmaaksi, Morgonlandet. Saarella oli hylkeitä ja kuutteja vielä niihin aikoihin kun meressä oli jäitä eikä metsästäjiä ollut kuin kourallinen. Nyt hylkeet ovat siirtyneet läheiselle Söderbådanille, missä ne loikoilevat päivisin matalilla kareilla. Kuutteja ei näe enää kuin hyvällä onnella ajojäillä. 

 

Metsästäjiä on aamunmaan saarella käynyt vuosisatojen ajan, aiemmin hylkeiden, sittemmin merilintujen vuoksi. Keväinen metsästys on EU:n myötä hiljalleen loppunut, nyt enää muutama paikkakuntalainen käy ampumassa Siperiaan muuttavia alleja toukokuun alkupuolen suurparvien liepeiltä, kesäkuussa sitten kohteina ovat jo pesäpaikoilta poismuuttavat kalkkaat. 

 

 

(saaren leppämetsä)

 

Vuosisadan alkupuolella saarella kävivät yhteisissä merkeissä mutta kuitenkin tapaamisistaan sopimatta sekä salakuljettajat että tullimiehet. Etelästä tulevat pirtu- ja tupakkalastit vaihtoivat omistajaa näillä vesillä ja toisinaan lasteja jouduttiin kätkemään saareenkin.  Viinasodan lisäksi saarella on taisteltu myös armeijoiden kesken. 1930-luvulla saaresta tehtiin rannikkotykistön tulenjohtoasema mistä samalla valvottiin Hangon edustan merta ja ilmatilaa. Talvisodan aikaan saarelta katseltiin isompien kahakointia, mutta jatkosodan alussa sota tuli saarelle. Päivälleen kymmenen vuotta ennen syntymääni vihollinen valtasi saaren ja vei sitä yksin puolustamaan jätetyn viisimiehisen tulenjohtoryhmän vankeuteen rajan taa. Kymmenen päivää myöhemmin sama vihollinen torjuttiin sen yrittäessä samanlaista kaappausta naapurisaarella. Kansakunnan valikoivaa muistia kuvaa hyvin että jälkimmäistä taistelua muistellaan säännöllisesti mutta edellisestä tiedot on joko vääristelty tai hukattu ja sen jälkeen yritetty aktiivisesti unohtaa. 

 

 

(metsästäjien mökki) 

 

Tuoreimpia kävijöitä saarella ovat luontoturistit, joihin minäkin lintumiehenä kuulun. Saarella on ollut jonkinlainen mökki jo 1920-luvulta lähtien. Varmasti komein vihittiin käyttöön kesäkuussa 1987. Viimeisin on taas vuonna 2006 vanhan pikkumökin paikalle noussut pieni ’Jugin mökki’. Molempia isännöi Hangö Udds Skärgårdsjaktförening, jonka suojista meidänkin kiikarilinnustajajoukkueemme löysi majapaikan. Saari on Varsinais-Suomen itäisin ulkosaari ja vaikka se Suomenlahdelta katsoen on kovin lännessä, sopivilla tuulilla sinnekin eksyy toukokuista arktisten vesilintujen muuttoa. Vuosien saatossa siellä on tehty varsinaissuomalaiset muuttoennätykset lähes jokaisesta arktisesta lajista. Tänä keväänä parasta tarjosivat valkoposkihanhet, joita näkyi eräänä kaakkoistuulisena päivänä kolmisen tuhatta. Syksyllä sopivalla tuulella lähes kaikki Hankoniemeltä muutolle lähtevät linnut tulevat saaren kautta, joten voi vain kuvitella millainen kuhina ja kiehunta paikalla silloin on. 

 

 

(I, S ja Heinosen Jari palaveeraavat)